tag:blogger.com,1999:blog-30493013020006993632012-02-08T19:37:09.921+02:00tavallisten päivien ihmeellisyyksistädiutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.comBlogger141100tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-66429718149519200552012-02-08T09:24:00.000+02:002012-02-08T09:24:00.221+02:00

Sain taannoin lahjaksi kolmet rikkinäiset farkut. Jotkut miehet sitä sitten tietävät, mistä tytöt tykkäävät! Ei kun ihan tosissaan. Lahjasta on riittänyt paljon riemua. Ensimmäisestä housuparista tein hameen. Pelkkä kiilan lisääminen lahkeiden väliin ei tällä kertaa toiminut, koska lähtökohtana olivat miesten farkut, joissa kaikki on isompaa. Jopa taskut. Nyt ymmärrän, kuinka jotkut

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-9864765663671534882012-02-06T12:47:00.000+02:002012-02-08T19:37:09.929+02:00

Vuodenvaihteen pienen tauon jälkeen olen jälleen innostunut joogaamaan. Aloitin astangajoogan kaksi vuotta sitten, ja olen ehtinyt käydä kolme kurssia kolmen eri ohjaajan vetäminä. Viime syksyn ajan joogasin vaihteeksi työväenopiston kurssilla, mutta kevään ajattelin taas pärjätä itsekseni. Astangajooga on alusta asti tuntunut juuri sopivalta joogamuodolta minulle. Siinä yhdistyvät voima,

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-80159665269492585492012-01-26T11:10:00.000+02:002012-02-06T12:52:06.935+02:00

Kiire on nälän ja riitelyn ohella suurimpia inhokkiasioitani elämässä. Se tekee mukavistakin puuhista ärsyttäviä ja ikävistä velvollisuuksista suorastaan sietämättömiä.  Töiden ja opiskelun kanssa kiirettä on joskus mahdotonta välttää, mutta ainakaan vapaa-aikaa en päästä sitä pilaamaan. Esimerkiksi kaikenlaisten käsityönäperrysten kanssa olen oppinut ottamaan reilusti ennakkoa. 

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-29621558772964270012012-01-23T22:04:00.001+02:002012-01-23T22:05:26.678+02:00

Inka Nousiainen kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin nykykirjailijoihin, joiden koko tuotannon olen lukenut. Melko harvakseltaan hän tosin on julkaissutkin: kaikkiaan kuusi ohuehkoa romaania kahden viime vuosikymmenen aikana. Mieluusti olisin ahminut enemmänkin. Tai ei, en ahminut. Sillä Nousiainen kirjoittaa kirjoja, jotka kuuluu lukea hitaasti nautiskellen. Uusimman romaanin Arvaa ketä

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-24653038317950609872012-01-19T13:20:00.002+02:002012-01-23T23:36:57.595+02:00

Muistatteko animaatiosarjan Pinky and the Brain (Äly ja Väläys), jossa nerokas ja ei niin nerokas laboratoriohiiri yrittävät joka yö valloittaa maailman?      Olen ottanut tavakseni kuvailla kissakämppiksieni luonne-eroa tämän hiirikaksikon avulla.  Minni on täysin puolueettoman arvioni perusteella maailman älykkäin kissa. Se on tarkkaavainen ja suunnitelmallinen - joskus siitä näkee

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-36773153357071399322012-01-14T16:50:00.000+02:002012-01-14T18:48:23.944+02:00

Kirjallisuustieteellisten opusten paras ja samalla vaarallisin piirre on, että niissä viitataan yleensä kaunokirjallisuuteen. Lukeminen johtaa lukemiseen. Taannoisen tutkielmaprojektin aikana kahlasin läpi melkoisen määrän science fiction -teoriaa, ja luonnollisena seurauksena luettavien listani täyttyi tieteiskirjallisuudesta. Nyt kun alan olla palautunut graduprosessista, on aika käydä listan

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-90763837383939917162012-01-10T16:03:00.001+02:002012-02-06T12:52:06.940+02:00

Usvan ehdoton suosikki aina Itä-Suomessa sukuloidessamme on kiikkutuoli. Pehmuste ja tuolin takakenoinen asento tekevät siitä ylivoimaisesti parhaan löhöilypaikan. Kissojen läsnäollessa kiikkutuolissa ei paljon pääse keinumaan. Minnin mielestä myös sen jalasten välissä (ja alla) on nimittäin oiva paikka päiväunille. Tuolin luona päivystää siis lähes aina jompikumpi karvakasa, joskus

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-42312439112923466322011-12-27T16:24:00.000+02:002012-01-07T15:37:23.727+02:00

diutu oppii soittamaan ihmisten kuullen -projekti sai heti joulukuussa tuulta alleen. Kuun alkupuolella soittelin tilaustyönä mahtipontista pelimusiikkia. Yllättävänkin nopeasti sormet taipuivat murtosointuihin. Oikean käden pikkurilli vain tahtoi välillä kipeytyä... Toivojan kuunnellessa ensimmäisen kerran tätä kappaletta pianon vieressä kaikki meni ihan pieleen, mutta myöhemmin olen saanut

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-23656076933752916312011-12-20T13:10:00.000+02:002012-02-06T12:52:06.925+02:00

Pitkän jahkailun ja säätämisen jälkeen päätin sittenkin lähteä jouluksi Itä-Suomeen. Olen ollut joulukuun tiiviisti töissä, ja harvat vapaaillat ovat kuluneet kaikenmoisissa pikkujouluissa ja intiimimmeissä illanvietoissa. Kotona olen käynyt kääntymässä aina vain sen verran, että saan muutamassa päivässä koottua keittiöön massiivisen tiskivuoren. Ajatus muualle matkaamisesta aivan joulun alla

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-27368437683604109442011-12-05T21:53:00.001+02:002011-12-05T22:30:49.145+02:00

Silloin tällöin kun kuulen ja näen jonkun jossain soittavan pianoa, minuun iskee pieni kateus. En kadehdi niinkään julkisesti musisoivien soittotaitoa, vaan sitä varmuutta ja itseluottamusta, jonka ansiosta he pystyvät soittamaan muiden kuullen julkisissa tilanteissa yhtä luontevan oloisesti kuin harjoittelisivat itsekseen. Olen soittanut pianoa enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo viisitoista

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-16391540395166993182011-11-23T11:29:00.001+02:002011-12-05T22:31:39.123+02:00

Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan kastelen ystäväni huonekasvit hänen ollessaan poissa kotoa, ja jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan hän viettää marras-joulukuun pääosin ulkomailla. Tällä viikolla minulla on kasvien lisäksi hoidettavana eloisampiakin eliöitä, kun naapurini pyysi minua huolehtimaan kahdesta kissastaan ulkomaanmatkansa ajan. Uudet hoidokkini ovat sfinksejä. Useimmilla

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-13279565397236665512011-11-04T20:56:00.004+02:002011-12-05T22:31:32.911+02:00

Julkisen blogin kirjoittaminen on viime aikoina osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi puuhaksi. Henkilökohtaisella puolella syksy on laittanut monta kuviota uusiksi, mutta siinä elämässä, josta tänne voisi kirjoittaa, ei tapahdu mitään. Esimerkiksi opinnot ovat jumahtaneet täysin gradun palauttamisen jälkeen - ja siitä on jo kaksi kuukautta. Olen kolmen esseen päässä maisterin papereista, mutta

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-55143463299655152452011-08-18T20:47:00.001+03:002012-02-06T12:52:06.931+02:00

Edellisen kirjoituksen uhmakkaasta loppukaneetista huolimatta kesänloppuangstia kesti tänä vuonna kohdallani noin kaksi päivää elokuun ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen siirryin sujuvasti syksyn odotteluun ja valmisteluihin. Kenties olen kerrankin saanut puuhata kylliksi kesäasioita, niin että hieman viileämmät tuulet, öiset ropinasateet ja pihapihlajien hiljalleen punastuvat latvat tuntuvat

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3049301302000699363.post-43514112279746569952011-07-29T22:57:00.007+03:002011-12-05T22:30:59.422+02:00

Kirjoitin tänne viimeksi alkutalvella. Sen jälkeen... ei ole tapahtunut juuri mitään. Olen viettänyt varsinaista hiljaiseloa verrattuna syksyyn ja talveen, jolloin opiskelin, kävin töissä, harrastin, erosin, muutin, ihastuin, petyin... Huh! Ehkäpä kevään ja kesän pieni suvantovaihe on tullut ihan tarpeeseen. Viimeiset neljä kesääni voi tiivistää varsin kattavasti yhteen lauseeseen: Olin

diutuhttp://www.blogger.com/profile/12522061561182768530noreply@blogger.com2