28. heinäkuuta 2019

Simplicity 2444

Moni ompelija osaa varmaan nimetä muutaman kaavan tai mallin, jotka ovat toimineet kipinöinä harrastuksen aloittamiseen.

Itse aloitin ilman kaavoja - mittanauhan avulla piirretyistä kiilahameista - mutta siitä lähtien kun olen kaavoja käyttänyt, olen haaveillut tekeväni vielä jonain päivänä eräät tietyt kaksi mekkoa.

Tänä vuonna olen tehnyt ne molemmat. 


Simplicity 2444 on varmasti yksi internetin tehdyimmistä mekoista. Kuvia toinen toistaan sievemmistä versioista on tupsahdellut Instagramin ja blogimaailman syötevirtaani tasaisesti jo vuosien ajan. Olen kauan halunnut päästä ompelemaan sellaisen itsekin.

Ilman blogeja olisin tuskin koskaan löytänytkään tätä mekkoa. Kaava on julkaistu vuosia sitten, eikä sitä voi käytännössä ostaa muuten kuin käytettynä eBaysta tai Amazonista. Lisäksi kaavakuoren mallikuvat mekosta ovat aika kamalat. 

Netissä S2444:ää kuitenkin rakastetaan. Tämä on niitä malleja, joita useat ompelijat ovat tehneet monin kappalein, ja se on aina hyvä merkki.


Oman mekkoni tein kesäjuhliin, mutta puuvillasta ommeltuna sen voi hyvin vetää ylleen aivan tavallisenakin kesäpäivänä. Minerva Craftsilta tilaamani vaaleansininen kukkakangas on vaatekaappiini poikkeuksellisen herkkistä kamaa, mutta tähän malliin se sopii mielestäni hyvin. 

Tein mekon koossa 8-10, lyhyillä hihoilla, ilman kauluksia tai vyötä. Yläosassa on vuori. 145 cm leveää kangasta kului melko tarkkaan kaksi metriä. 

Viistosin yläosan (koko 8) takasaumaa n. 10 cm matkalta, jotta pääntie ei irvistäisi takaa kuten minulle usein käy. Lisäksi muotoilin sivusaumat niin, että sain yläosaan koon 10 vyötärön. 

Vyötäröstä alaspäin kaikki on kaavan (koko 10) mukaan. Tai ainakin melkein. Yritin nimittäin olla fiksu ja piirtää helman etukappaleen taitteelta, mutta saumanvarat jäivät vähentämättä. En halunnut ommella kaavan mukaista etusaumaa, joten hukutin turhat saumanvarat tekemällä keskimmäisistä muotolaskoksista pikkuisen syvemmät.


Olen mekkooni tyytyväinen, ja tulen todennäköisesti tekemään tismalleen samalla kaavalla näitä lisääkin. 

Entä se toinen unelmieni mekko? Se valmistui jo alkuvuonna ystävien talvihäihin, mutta kunnolliset kuvat ovat vielä ottamatta. Lisää siitä siis helteiden jälkeen.

8. tammikuuta 2019

Jämät

Kirjoituksen otsikko viittaa kahteen asiaan: 
  1. kuviin, joissa esiintyvät blogissa toistaiseksi esittelemättömät, vuonna 2018 valmistuneet neuleet
  2. tekstiin, joissa pohdin suhdettani jämälankoihin.



Suunnilleen viime vuoden puolivälissä havahduin siihen, että minulle on alkanut kertyä käsityötarvikkeita. 

Vaikken ole koskaan ollut heräteostaja ja hankin materiaalit aina tiettyä projektia varten, en ole enää hetkeen säästynyt lanka- ja kangaslaatikoiden täyttymiseltä. 

Aikaa käsitöihin ei ole entiseen malliin, joten jopa tiettyä proggista varten hankitut tarvikkeet uhkaavat jäädä hilloutumaan. Ja lisäksi ovat jämät.


Jämien tuhoaminen on aina ollut minulle hankalaa. En pidä monenkirjavista vaatteista, ja jotta triljoonaa eri lankaa yhdistävistä neuleista saisi harmonisen näköisiä, pitäisi olla vähän värisilmää. Jota minulla ei todellakaan ole.

Toisaalta en osaa heittää pieniäkään lankanöttösiä menemään, koska olen perusluonteeltani säästäväinen ja niistä saisi periaatteessa vielä jotain. 

Niinpä päätin ryhtyä neulomaan jämäprojekteja. Lahjoittaisin ne sitten vaikka eteenpäin. Aloitin yllä näkyvistä Lumi Karmitsan suunnittelemista Neiti Kissinen -lapasista, ja heti perään neuloin General Hogbufferin mahtavat Squircle-sukat.


Molemmat olivat ihan kivoja töitä, mutta siihen se sitten jäi. Kun neulomisaika on rajallista, jämiä pyöritellessä alkaa ripeästi pohtia, miksi arvokkaan ajan uhraisi ei-niin-innostaviin projekteihin. 

Varsinkaan, jos joku huomaavainen henkilö käy ulkomailla ja tuo tuliaisiksi lampaantuoksuista irkkuvillaa, josta on pakko saada heti tehdä jotain itsesävelletyllä ohjeella. Eivät siinä jämäprojektit kiinnosta enää yhtään.


Tai sitten väliin tulee täsmätarpeita kuten lahjaneuleita. Kaikkia en voi vielä esitellä, mutta tässä Soft Kitty Cat Ears Hat kera mätsäävien lapasten.


Mitä siis tehdä, kun laatikot pursuavat lankaa, joka on "vain jämää"? 

Täytyykö väkisin kituuttaa kaappiin tilaa tekemällä vaikka raitasukkia paikalliseen vanhainkotikeräykseen? 

Vai saako vanhoja nöttösiä laittaa pois, jotta mahtuu uusia herkkuvyyhtejä, joiden parissa viettää rentouttavaa laatuaikaa? 

Vai pitäisikö säilyttää kaikki siltä varalta, että joihinkin tuleviin kissalapasiin tarvitaan juuri sen verran nenänpunaista, silmänvihreää tai viiksenharmaata? Koska sekin ihme viime vuonna nähtiin, että joku tilaa harmaat junasukat ja kaapissa sattuu olemaan riittävä kerä vauvalankaa!


Yksi kolmesta lankalaatikostani täyttyy lähes kokonaan villapaitalankasatsista. Kenties aloitan tuhoamisen siitä ja yritän vielä pohtia omaa jämäsuhdettani. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!