23. lokakuuta 2018

Palmikkoneuletaulu

Muutimme kesällä uuteen kotiin, jossa oli aiemmin asunut taiteellisia sisustusratkaisuja harrastanut perhe. He olivat muun muassa maalanneet valkeaan seinään harmaita suorakaiteita, jotka olivat toimineet taulujen kehyksinä.

Meillä ei sattunut olemaan näihin kestokehyksiin sopivan kokoisia tauluja, joten ajattelimme ensin maalata seinän uudelleen valkeaksi. Kun asunnosta kuitenkin löytyi akuutimpiakin remonttikohteita, alkoi vähitellen vaikuttaa siltä, että saisimme katsella harmaita kuvioita vielä jonkin aikaa.

Neulojalla on neulojan ratkaisut: kaivoin kaapista neljä kerää Novitan Suomivillaa (jotka olin jollain markettikäynnillä hamstrannut huimaan hintaan 1,50 €/kerä) ja neuloa posotin rivin palmikoita. Sitten hain Arteljeesta sopivan kokoiset kiilakehykset, pingotin palmikot nastoilla kehyspuihin ja ripustin koko komeuden valmiina seinässä tönöttäneeseen naulaan. 


Muuten tuli kelpo taulu, mutta kehys kuultaa tietyissä valaistusolosuhteissa hieman läpi neuloksesta. Taidan lisätä niiden väliin yksivärisen kankaan jahka jaksan. Toiseen suorakaiteeseen ripustettiin niin ikään kiilakehykseen pingotettuna miehen vanhan japanilaisen t-paidan selkäkuvio.

Olipa kätevä ratkaisu! Säästyimme ison seinän maalaamiselta, ja jos satumme jossain vaiheessa kyllästymään näihin taideteoksiin, voimme aina vaihtaa niiden tilalle kehyksiin jotain muuta. 

16. lokakuuta 2018

Moneta

Piipahdettuani kesällä trikoo-ompelun ihmeellisessä maailmassa ajattelin koittaa onneani trikoomekon kanssa. 

Malli oli valmiiksi mielessä, sen verran monta hienoa Moneta-mekkoa olin nähnyt niin koti- kuin ulkomaisissakin blogeissa.


Coletten kaavassa on kolme vaihtoehtoa erilaisilla päänteillä ja hihoilla, ja lisäksi tarjolla on extraohjeena viisi erilaista kaulusta

Itse valitsin pidemmät hihat ja solmukekauluksen. Taskut jätin pois, koska ajatus vahvistamattomista trikootaskuista tuntui jotenkin epäilyttävältä.


Käytin ensimmäistä kertaa itse tulostettavaa pdf-kaavaa. Sen kokoamisessa oli aika paljon työtä, varsinkin kun en raaskinut leikata suoraan tulostettua kaava-arkkia, vaan jäljensin vielä erikseen kaavanosat kaavapaperille. 

Siihen työläys sitten päättyikin. Loppu oli niin helppoa, että tuntui melkein kuin olisi huijannut: ei muotolaskoksia, ei huolittelua, ei tikkauksia ja äärimmäisen vähän silittämistä. Kauluskin vain ommeltiin kiinni ja se siitä - saumanvarat ovat härskisti piilossa kauluksen alla. 

En omista saumuria, mutta ompelukoneen joustotikillä sain ihan siistiä jälkeä. Hihansuut ja helman ompelin kaksoisneulalla.


Tämä mekko on yläosasta kokoa XS ja alhaalta S. Hyvin se istuu, tietenkin, trikoota kun on. Teen silti ensi kerralla yläosasta hieman väljemmän. Pääntietäkin voisi muotoilla vähän uudelleen, se on tässä mallissa takakappaleen puolella syvempi kuin etukappaleella, mikä tuntuu vähän hassulta päällä.

Hassulta tosin tuntuu koko trikoomekko, kun ei ole sellaisiin tottunut. Kuvia ottaessa en päässyt eroon tunteesta, että olen yöpaita päällä pihalla!