4. tammikuuta 2018

Käsityövuosi 2017

Vuodenvaihteen tienoilla moni seuraamani käsityöbloggari julkaisee toinen toistaan upeamman koosteen mennen vuoden aikana valmistuneista projekteista.

Muiden taitavuutta ja ahkeruutta aikani ihasteltuani tulin ajatelleeksi, että itse en saanut aikaan oikein mitään. Alkuvuosi meni ihmetellessä, kesä muissa harrastuksissa ja syystalvi katosi jonnekin.

Uuden työn opettelu ja kiireet valuivat vapaa-ajan puolelle. Juoksuohjelmat ja laulukurssit lohkaisivat oman osansa koko ajan vähänevästä näpertelyajasta. Kangas- ja lankalaatikoissa odottavat käyttöään ihan samat hamepätkät ja jämäkerät kuin vuosi sitten.

Näissä tunnelmissa katsastin läpi viime vuoden blogimerkintäni ja arvatkaas mitä - olin väärässä! Vuonna 2017 valmistui vaikka mitä käsitöitä ja opin hurjan paljon uutta. Tässä muutama kohokohta:


Vuoden ensimmäisenä projektina neuloin loppuun Heartland Lace Shawlin, jonka muokkasin kolmiosta pitkulaiseksi. Tätä varten piirsin itse viimeisiä kaavioita peilaavan alkukaavion, jotta sain neulottua huivin saumatta yhdestä päästä toiseen. Viimeistelyyn käytin ensimmäisen kerran oikeita pingotusrautoja. 


Helmikuussa kävin kansalaisopiston viikonloppukurssin "Peruskaava omilla mitoilla" ja piirsin alusta saakka omien mittojeni mukaisen mekkokaavan.


Keväällä valmistuneet Taimitarhan syyssukat olivat viimeksi käytössä eilen, koska kotimme lattiat ovat edelleen noin kymmenen astetta absoluuttista nollapistettä lämpimämmät.


Ennen vappua ompelin hihattoman perusmekon, jota olen käyttänyt tosi paljon sekä töissä että muissa menoissa. Samalla kaavalla ja inasen lyhyemmällä helmalla voisin tehdä toisen vaikka samantien. 


Myös Wickerwork-villatakki on ollut kovassa käytössä - niin kovassa, että se alkaa harmillisesti jo hieman nyppyyntyä strategisista paikoista. 


Ohjeenkin julkaisin, Kerykeion-säärystimiin!


Käsityömessuilla osasin ensimmäistä kertaa heräteostaa lankaa tietämättä lainkaan, mitä siitä neuloisin. Olin täysin rationaalisesti hankkimassa Hedgehog Fibresin sukkalankavyyhdin perinteisen diutunvihreässä värissä swamp, ja seisoin jo kortti kädessä kassajonon keulalla, kun silmiini osui myyjän selän takaa jotain ruosteenpunaista, mitä ei ollut myyntipöydällä. Yhtäkkiä kuulin oman ääneni muodostavan yllättävän ja kohtalokkaan kysymyksen: "Mitäs siulla on tuolla?"


Joulukuussa parasta olivat Moggies-lapaset, joita tehdessä opin käyttämään Invisible Stranding -tekniikkaa.

Eikä tässä ollut vielä edes kaikki! Kaapissa on valmiina muutama pikkuprojekti, jotka odottavat lahjoittamistaan pahaa-aavistamattomille uhreille.

Loppujen lopuksi, olosuhteet huomioiden, vuosi 2017 oli sittenkin varsin kelvollinen käsityövuosi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti