5. syyskuuta 2017

Wickerwork

Syksy tulee, vaikkei kesästä millään raaskisi vielä luopua.

Onneksi syksyssäkin on sentään joitakin hyviä puolia, kuten lämpimät syysvärit, uudet harrastuskurssit ja oikeus käyttää anteeksi pyytelemättä villasukkia ja -paitoja.


Vietän arkipäiväni suomalaista teollisuushistoriaa havisevassa vanhassa tehdasrakennuksessa, jonka sisälämpötila tarjoaisi oivan tilaisuuden villaneuleiden ympärivuotiseen käyttöön. 

Kesän ajan olen kuitenkin yrittänyt sinnitellä pitkillä puuvillahihoilla, joiden päälle kääräisen hätätilanteissa alpakanvillaisen saalin.

Kohta voin taas hyvällä omallatunnolla vetää ylle vaikkapa tämän uuden villatakin.


Malli on Gudrun Johnstonin suunnittelema Wickerwork, jonka juju on kaarrokkeen ja hihansuiden ristikkokuvio. Täydellinen malli kaltaisilleni neulojille, jotka arvostavat sileän neuleen ja yksityiskohtien yhdistelmiä.

Lanka on Gjestalin Maijaa, josta piti alunperin tulla jotain ihan muuta. Lanka neuloutui inasen tiheämmäksi kuin ohjeessa, joten käytin kolmanneksi pienimmän koon silmukkamääriä. Neuloin vartalosta pikkuisen pidemmän, muuten noudatin ohjetta. 


Takista tuli sen verran tyköistuva, että ohjeen mukaiset napinlävet olisivat jääneet auttamatta irvistelemään. Päätin siis ommella reteästi takin etureunat umpeen ja kiinnitin napit koristeiksi. Eipä noita nappeja muutenkaan yleensä jaksa availla, kun neuleen saa vedettyä ylle ilmankin.


Ennustan takille paljon käyttöä, sillä siitä tuli kerrassaan mukava perusvaate: istuva muttei liian tiukka, lämmin ja sievä. Neutraalin värinsä ja hillityn kuvionsa ansiosta se on myös hyvin yhdisteltävissä. Juuri tällaisia neuleita vaatekaappini kaipaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti