17. huhtikuuta 2017

Päällinen rahiin

Viimeiset pari kuukautta makuuhuonettamme on rumentanut vanha, nuhjuinen taittopatjarahi. Se jämähti muuton jäljiltä sängyn viereen, kun huomasimme sen toimivan kätevänä välikorokkeena sänkyyn pomppivalle koiralle.

Terrieriherralla on ikää jo kymmenen vuotta, ja kun maavaraa senttimetreinä on saman verran ja painokiloja hieman enemmän, sänkyyn hyppiminen alkaa olla riskaabelia puuhaa.

Vanhan patjan päällikangas oli useammasta kohdasta puhki ja koirankuolaläikillä. Eipä tuota kehdannut katsella joka päivä herätessään saati antaa vieraille nukkuma-alustaksi. Päädyimme hankkimaan uuden vastaavan, ja jotta se ei olisi pian samassa jamassa, ompelin sille pestävän irtopäällisen sisustuskankaasta.


Lautakuvioisella kankaalla huputettuna rahi muuttui kivaksi puulaatikoksi. Päällisessä on vetoketjut kahdessa nurkassa irrottamisen helpottamiseksi. Pohjaa ei ole, vain kuminauhanpätkät kulmissa pitämässä hupun paikoillaan. 


Kuolaongelman ratkaisin lisäämällä rahin päälle jäävään kohtaan vuoriksi suojakangasta, joka kestää 10 m vettä. Jo on kumma, jos siitä menee kuola läpi!


Bonuksena rahi toimii lähestulkoon uskottavana potrettitaustana! Malli tosin taitaisi kaivata pientä parturointia.

9. huhtikuuta 2017

Vakosamettihame

Jokakeväinen ompeluinnostus on jälleen täällä. Onneksi kangaslaatikko pursuu tavaraa ja luonnoskirja suunnitelmia.

Aloitin oranssista vakosametista, josta tuli perusarkihame.


Kaava on Burda-lehdestä 2/2010, malli 104. Siinä on kaareva vyötärökaarroke, taskut ja piilovetoketju takasaumassa.  


Bongasin mallin alunperin Burdan nettisivuilta. Kotikaupungin kirjasto oli jo laittanut vuoden 2010 lehtensä menemään, mutta naapurikunnan puolelta parinkymmenen minuutin bussimatkan päästä ne löytyivät vielä.

Mallista on lehdessä kaksi versioita, joiden ominaisuuksia yhdistelin makuni mukaan ja lisäsin vielä vuorin.


Lopputulos on simppeli ja melko eleetön perushame. Eli juuri sellainen arkivaate, joka sopii yhteen melkein kaiken kanssa ja jota tulee siksi käytettyä paljon. 

2. huhtikuuta 2017

Kotisukat

Niin paljon kuin uudesta kodistamme pidänkin, kaikuvan olohuoneen lisäksi on pakko myöntää toinenkin ongelma: lattiat ovat aivan hyiset.

Vilukissana käyttäisin muutenkin kotona villasukkia, mutta täällä eivät mitkä tahansa sukkalankapitsisukat riitä.  Päätin siis neuloa lämpimimmät jalka-asiat, jotka keksin: kirjoneulepolvisukat paksusta langasta.


Malliksi valitsin näin kevään kunniaksi Niina Laitisen suunnittelemat Taimitarhan syyssukat. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään vain kahta väriä, mutta lisäsin toisen tehostevärin, jotta sievät kuviot erottuisivat paremmin toisistaan. 

Värikikkailun vuoksi muutin hieman joitakin siirtymiä kuviosta toiseen, ja sukkien yläosaan tein ihan tavallisen 2 o, 2 n -joustimen. Muuten noudatin ohjetta.


Lanka on Gjestalin Jannea, joka neuloutuu ainakin minun käsialallani hieman tiheämmäksi kuin ohjeen Seiskaveikka. Käytin siksi paksumman pohkeen kaaviota.

Sukista tuli aika tiukasti jalkaan istuvat. Jospa ne siis pysyisivät ylhäällä senkin jälkeen kun löystyvät hieman käytössä. 


Suosikkikuvioni näissä sukissa ovat kärkien ketut. Vaihdoin tehosteväriä viimeisellä kerroksella saadakseni seuraavasta aaltokuviosta tummanruskean, jolloin ketuille muodostui kaiken kukkuraksi tummat nenänpäät.


Loppuun vielä tekniikkavinkki. Käytän nykyään joustimella alkavissa neuleissa silmukoiden luomiseen Youtubesta löytyvää Tillybuddyn video-ohjetta

Tekniikka saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa vaivalloiselta. Lankaa kierretään brittiläisittäin puikkojen ympäri ja neule täytyy aloittaa tasona.

Pienellä harjoittelulla silmukoiden luominen tällä tekniikalla on kuitenkin yllättävän nopeaa, sillä niitä syntyy kaksi kerrallaan. Luontireunasta tulee sievä ja todella joustava. Tekniikkaan ei liity apulankoja tai silmukoiden poimimista, ja kun luominen aloitetaan langan päästä, aloituspätkä ei koskaan lopu kesken. Suosittelen!