28. tammikuuta 2017

Käsityöpakki

Käsityöt ovat väistämättä välineurheilua. Tarvikkeita kertyy, vaikka pidän itseäni varsin maltillisena varusteiden hamstraajana. 

Tähän saakka olen säilyttänyt tilpehöörini useammassa metallirasiassa. Halusin yhdistää ne samaan laatikkoon, mutta en meinannut löytää sopivaa. Ompelulaatikon nimellä myytävät olivat joko liian pieniä, turhan moneen osaan lokeroituja tai aivan liian sieviä rottinkeineen ja rusetteineen.

Sitten keksin katsastaa rautakauppojen valikoiman ja löysin Bahcon oranssin työkalupakin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!


Tähän pakkiin mahtuu ihan kaikki. Pituutta on yli puoli metriä! Haitarirakenteen ansiosta pakki jakaantuu sopivan kokoisiin osioihin, joten kamat pysyvät järjestyksessä ja ne on helppo löytää.


Ylimpiin osioihin laitoin useimmin tarvittavat välineet: neulepuikot, silmukkamerkit, neulat, mittanauhat sekä kankaiden leikkaamiseen liittyvät tarvikkeet. Näihin pääsee nopeasti käsiksi levittämättä haitaria, yläkannen avaaminen riittää.


Suurimpaan alaosioon jäi vielä melkein kissanmentävä tila!


En voi vastustaa esineitä, jotka ovat sekä käytännöllisiä että kauniita. Minun silmääni tämä yksinkertaisen linjakas metallipakki on paljon kauniimpi kuin sievistelevät ompelukorit. Uskallan väittää, että se on myös käytännöllisempi.

13. tammikuuta 2017

Tyyny Usvalle

Viime keväänä kissat saivat ystävältäni lahjaksi sievän korin. Pehmustin sen vanhoilla käsipyyhkeillä ja laitoin parvekkeelle, missä se olikin kesän ajan ahkerassa käytössä.

Syksyn sateiden alkaessa siirsin korin sisätiloihin, ja varsin pian kävi ilmi, ettei pastellisävyinen frotee ole esteettisin mahdollinen sisustuselementti.


Lankalaatikkoon oli kertynyt sopivasti kissankarvanvärisiä jämäkeriä, joten päätin virkata niistä koriin uuden pehmusteen.

Olin varma, että yhdistelmästä tulisi jymymenestys. Kuten olen aiemminkin maininnut, iloinen eläintarhamme rakastaa torkkupeittoja. Etenkin Usva ja pari vuotta sitten virkkaamani täkki ovat miltei erottamattomat.


Kun tyyny sitten valmistui, sain jälleen kerran todeta, ettei kissojen sielunmaisemaa voi käsittää. Ei nimittäin kelvannut ollenkaan.

Kuvia ottaessani yritin houkutella Usvaa koriin niin leluilla kuin makupaloillakin. Tämän lähemmäs ei päästy:


Boikottia kesti monta viikkoa, ja suunnittelin jo kaivelevani kaapista mahdollisimman hillityn pyyhkeen tyynyn tilalle. Mutta kas - eräänä aamuna löysin korista kissakerän!

Siitä lähtien Usva onkin herännyt korista lähes joka aamu. Ja välillä korinokoset on otettu päivälläkin. Ja illalla.


Virkkasin tyynyä varten 32 Super Simple Hexagon -kuusikulmiota. Ommellessani paloja yhteen totesin, että kolmestakymmenestä olisi itse asiassa tullut nätimpi ovaali, mutten jaksanut enää purkaa. 

Onneksi kauneusvirhe ei alun epäilyksien väistyttyä vaikuta haittaavan käyttöä.


6. tammikuuta 2017

Heartland Lace Shawl

Joulukuussa iski äkillinen tarve neuloa pitsiä. Olin napannut aiemmin syksyllä paikallisen lankakaupan tarjouksesta kolme kerää Schachenmayr Fine Woolia, ja ne piti välittömästi saada puikoille.


Asetin huiville kaksi vaatimusta: siitä on tultava suorakulmainen ja riittävän suuri. Yhtään pientä kolmiorimpulaa en enää tee, ne jäävät minulta kuitenkin käyttämättä. 

Kauniita suorakulmaisia huiviohjeita on netti täynnä, mutta jostain syystä jumituin Evelyn A. Clarkin Heartland Lace Shawl -malliin, joka on kolmiohuivi. Pientä säätöä siis vaadittiin.


Usein kolmiohuivi on helpointa muuttaa suorakulmaiseksi luomalla silmukat väliaikaisella aloituksella, josta lähdetään neulotaan molempiin suuntiin. Näin huiviin saa kaksi samanlaista päätä. 

Heartland Lace Shawl -huivin reunakaavio oli kuitenkin sen verran simppelin näköinen, että arvelin voivani neuloa suunnilleen samanlaisen kuvion myös toiseen suuntaan.


Käytännössä käänsin ohjeen kaavion 3 ylösalaisin ja piirsin sen toistuvaa keskiosaa mallina käyttäen uuden, toiseen suuntaan neulottavan kaavion. Aloitin neulomisen tästä kaaviosta, jatkoin kaavion 2 keskiosaan ja lopuksi neuloin kaavion 3 keskiosan alkuperäisessä muodossaan.

Huivin päät ja siirtymä peruskaavioon ovat väistämättä hieman erilaiset, koska ne on neulottu eri suuntiin. Veikkaan, että ratkaisuni on silti huomaamattomampi kuin sauma, joka tahtoo aina erottua rumasti pitsistä.


Huivin biisonin jäljet -pitsikuvio on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Sen neulominen oli suorastaan addiktoivaa, etenkin ihanan pehmeästä ja virheettömästä langasta. Työ edistyi yllättävän nopeasti, kun ei tarvinnut taistella erikoisempien lisäysten tai kavennusten kanssa.


Pingottamiseen pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään ihan oikeita pingotusrautoja. Niillä olikin helppo saada huivit pitkät sivut suoriksi.

Huivin koko ennen pingotusta oli 124 x 38 cm ja lopullinen koko pingotuksen jälkeen 160 x 55 cm.