31. lokakuuta 2016

Cosmos-hihna

Taas käännettiin kelloja, ja illat pimenevät entistä aikaisemmin. Lyhytkoipisen koiran ulkoiluttajaa hirvittää. Mahtavatko autoilijat nähdä koko otusta konepeltiensä takaa, kun ylitämme tietä? 

Koirille on nykyään saatavana vaikka minkämoista vilkkuvaloa ja heijastinliiviä, mutta auttavatko ne siellä maanrajassa? Olisiko sittenkin parempi tuunata hihnasta heijastava?


Terrieriherran tyylikkääseen nahkahihnaan eivät heijastintarrat tartu, joten jotain muuta piti keksiä. Hain Lankamaailman synttärialesta kerän Svarta Fåret Cosmos -lankaa ja neuloin siitä pitkän tuubin, jonka sisälle hihnan voi pujottaa silloin, kun tarvitaan lisää näkyvyyttä.

Tulipas taas tehtyä tosi typerän näköinen kapistus. Mutta se toimii! Verratkaa vaikka.


Jos tuubin rumuus häiritsee päivänvalossa, sen voi helposti vetäistä pois hihnan päältä. Sitä paitsi kohtahan meillä on taas monta kuukautta pimeää putkeen, joten kuka sitä edes huomaa.


Kerrankin syysiltojen pimeydestä oli hyötyä neuleen kuvaamiseen. Ajoitus ei vain meinannut ensin osua kohdalleen salamavalon kanssa. Tämä viimeinen otos on suosikkini. Mikä tuike! Mikä takamus!

13. lokakuuta 2016

Santosha, v 1.0 ja 1.1

Tässä pari uusia sukkia klassisessa koirahämäyskuvassa.


Huomasitteko? Sukat ovat aivan eri paria, kantapäät ja varsi ainakin. Nämä ovat nimittäin prototyyppisukat, versiot 1.0 ja 1.1.

Minulla kuluu omien mallien suunnitteluun aina vähintään tuplaten lankaa, kun en jaksa purkaa ensimmäisiä versioita vaan jätän ne vain kesken ja aloitan alusta. Lopputuloksena on kasa puolikkaita sukkia, lapasia tai mitä ikinä onkaan tekeillä.

Tällä kertaa päätin neuloa ensimmäisetkin prototyypit valmiiksi välittämättä siitä, että sukista tulee keskenään erilaiset. Tarkka katsoja huomaa, että palmikkokuvion toistojakin on eri määrä.


Ajattelin, että tällainen eriparisuus ja epätäydellisyys sopii hyvin malliin, jonka nimi tarkoittaa ulkoista tekijöistä riippumatonta tyytyväisyyttä, onnellisuutta, elämäniloa ja mielenrauhaa. 

Versio 2.0 on parhaillaan puikoilla, ja toivon mukaan entisestään optimoiduilla kaavioilla syntyy jo kaksi samanlaista sukkaa. Siihen asti nämä lämmittävät varpaita ihan yhtä hyvin.


Kuvat otettiin parvekkeella, jolta asuinkumppanini juuri raivasi pois kesäkukkien rippeet rikkoen samassa rytäkässä peräti kaksi kukkaruukkua. En tiedä, minkä filtterin läpi hän vetäisi nämä kuvat, mutta eihän noita kuivuneiden lehtien sirpaleita lattialla melkein edes huomaa! Ja koirakin näyttää epärealistisen puhtaan valkoiselta. Täyttä hämäystä koko postaus!

9. lokakuuta 2016

Julkkistakki

Iik! Viime vuonna valmistunut Pumpkin Ale -villatakkini pääsi esille Ysoldan blogiinTerrieriherran siivellä kenties, mutta joka tapauksessa. Olen superpollea!


http://blog.ysolda.com/ysolda-blog/2016/9/8/beautiful-projects-back-panels

Olen tästä blogijulkisuudesta erityisen innoissani, koska Ysolda Teague on yksi suurimmista neulesuunnittelijaguruistani. Hänen malleissaan yhdistyy monia piirteitä, jotka iskevät suoraan neulehermooni: maanläheinen tyyli ja värivalinnat, kauniit palmikot ja pintakuviot yhdessä rauhallisten sileiden tai ainaoikeiden pintojen kanssa, harkitut yksityiskohdat ja nerokkaat rakenteelliset ratkaisut.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että meillä on Ysoldan kanssa samankaltainen, lievästi perfektionistinen suhtautumistapa neulomisen teknisiin ulottuvuuksiin. Jos tämä osa-alue kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tutustumaan Ysoldan mainioihin tekniikkatutoriaaleihin. 

Itselläni on kirjanmerkeissä ainakin Wrapless Short Rows -ohje, johon ihastuin Pumpkin Ale -takkia neuloessani, ja Long-Tail Tubular Cast On -video, jonka avulla saa aikaan tosi siistin ja joustavan joustinreunan.