31. heinäkuuta 2016

Knotty Gloves

Huh huh. Kukapa olisi arvannut, että laatikkolankojen hyötykäyttöön saattaminen voi olla näin jännittävää?


Vuoden vanhan Whisper-villatakin jäljiltä varastossa oli pari vajaata kerää Dropsin Alpacaa, yhteensä 52 gramman verran.

Laskeskelin, että se riittäisi Knotty Gloves -sormikkaisiin, jos jätän varret hieman lyhyemmiksi. Aloitin siis palmikkokuvion jo 3 cm kohdalla.


Tiukille meni - loppuvaiheessa neuloin sormia vuorotellen molempiin hanskoihin ja hypistelin jokaisen jälkeen hupenevaa keränloppua kauhunsekaisin tuntein! 

Lanka jäi lopulta tähteeksi reilu metri. Vähän tarpeettoman jännää oli, etenkin kun varsista olisi helposti voinut nipistää vielä lisääkin, ja ne olisivat silti olleet riittävän pitkät makuuni. 

Sormikkaista tuli joka tapauksessa taattua käyttötavaraa. Istuvat kuin hansikkaat. 


Nyt pitäisi keksiä jotain neulottavaa vajaaksi viikoksi. Ravelympialaiset starttaavat ensi lauantaina aamuyöllä, eikä kisaneuleita saa aloittaa ennen sitä. 

Aion hyödyntää myös olympia-ajan jämäprojekteihin. Saahan siinä kisojen seuraamiseen mukavasti lisäjännitystä, kun tarkkailee langan riittävyyttä!

26. heinäkuuta 2016

Lohikäärmepuku

Kaikkeen sitä joutuukin mukaan, kun tulee tuttavapiirissä tunnetuksi innokkaana näpertelijänä.

Viime viikonloppuna järjestettiin rotuyhdistyksen 10-vuotisjuhlanäyttely. Jo vuosi sitten oli päätetty, että näyttelyn erikoisohjelmana nähtäisiin lohikäärmepukukilpailu. Ja käsityöihmisenä olin tietenkin velvoitettu osallistumaan.


Miksi juuri lohikäärmepuku? 

Sealyhaminterrierit ovat kotoisin Walesista, ja kuten kaikki EM-futista seuranneet varmasti muistavat, punainen lohikäärme koristaa sekä Walesin kansallislippua että jalkapalloliiton tunnusta. Futisjoukkueen lempinimikin on "Lohikäärmeet". 

Puvun suunnittelussa lähdin liikkeelle lipun väreistä. Punaisen lohikäärmeen taustavärit ovat valkoinen ja vihreä, jotka Wikipedian mukaan ovat walesiläisen Tudor-suvun värit. Valkoisen koiran lisäksi tarvittiin siis punaista ja vihreää.


Päätin hyödyntää pähkähullua projektia uuden oppimiseen ja kokeilla suomukuvioisen loimen valmistamista Canadian Smocking -tekniikalla. 

Siinä kankaan nurjalle puolelle piirretään ruudukko ja ruudukkoon kuvio, jonka mukaisesti kangas ommellaan käsin poimuille. Näin oikealle puolelle muodostuu koristeellinen pinta.

Käytin nuolenpääkuviota, joka kuuluu ilmeisesti aivan peruskuvioihin.


Loimen valmistaminen oli ylivoimaisesti työläin vaihe puvun tekemisessä. Kuten kuvasta näkyy, noin 60 x 60 cm kokoiseen loimeen tarvittiin melkoinen pala taftia. Sai siinä hetken räätälinliitua ja neulaa heilutella. 

Lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva. Taustapuolelta poimutus näyttää tältä:


Koska taustaan jäi pitkähköjä langanjuoksuja, tein loimeen vuorin puuvillasta. Rintapanssarin ompelin viininpunaisesta vakosametista, jota löytyi tilkkulaatikosta juuri sopivan kokoiset palat.

Siivet ovat loimesta yli jäänyttä taftia ja punaista vuorikangasta. Siipien "luut" tehtiin budjettiystävällisesti muovisesta sähköasennusputkesta, joka sahattiin sopivaan pituuteen, lämmitettiin hiustenkuivaajalla ja taivutettiin haluttuun muotoon.


Punainen rintapuoli ei harmillisesti näy missään kuvissa. En tullut ottaneeksi puvusta juurikaan kuvia ennen näyttelyä, ja nyt se on liian myöhäistä.

Tällä luomuksella napsahti nimittäin pukukisan voitto, ja kilpailun jälkeen lahjoitin puvun brittituomarille. Hän halusi viedä koiransa lohikäärmeeksi pukeutuneena Walesissa järjestettävään erikoisnäyttelyyn. 

Itselläni olisi tuskin ollut enää puvulle käyttöä, joten annoin sen ilomielin eteenpäin. Samalla sain hävitettyä todistusaineiston, että tällainenkin kapine on tullut tehtyä!

16. heinäkuuta 2016

Murcia

Laatikkolankojen tuhoaminen jatkuu.


Seuraavaksi uhriksi poimin kerän metsänvihreää seiskaveikkaa. Malli on lievästi muokattu Murcia.


Aloitin pitsikuvion aikaisemmin ja neuloin alareunaan sileää ja ainaoikeaa. Näin sain kaulaan sopivan koon 116 x 60 cm. Lankaa kului noin 135 g.


Pahaa-aavistamaton kissa eksyi kuvauspaikalle ja joutui välittömästi julman vapaudenriiston uhriksi. Täytyyhän uuteen huiviin saada somisteeksi muutama Usvan karva!

10. heinäkuuta 2016

Bliss

Edellisestä neuleesta yli jääneitä lankoja kaappiin kiikuttaessani totesin, että yksinäisiä keriä ja keränloppuja on kertynyt aika tavalla.

Tavoitteenani on pitää lankavarastoni sen kokoisena, että kaikki mahtuu kahteen 14 litran laatikkoon. Nyt näyttää siltä, että seuraavan vähänkään suuremman hankinnan jälkeen kannet eivät enää mene kiinni. 

Päätin siis keskittyä hetkeksi kaappilankojen tuhoamiseen. 


Ensimmäiseksi pengoin laatikosta kokonaisen vyyhdin yönsinistä Cascade 220 -lankaa. Siitä neuloin parissa illassa pipon Dropsin ohjeella

Mallissa yhdistyy kivasti yksinkertainen pintaneule ja yksityiskohtana napit. Piposta tuli juuri sopivan kokoinen, joten se pääsee taatusti kovaan käyttöön ensi talvena. 

Tumma väri oli hankala kuvattava, alemmassa kuvassa sävy on lähempänä todellisuutta.


Tein suuremman koon ohjeen mukaan, mutta jatkoin mallineuletta myös kavennusten ajan ja kavensin 11 x 1 s joka toisella kerroksella. 

Ihan täyttä vyyhtiä en saanut pipoon kulumaan, mutta onneksi laatikossa on muutama nöttönen samaa lankaa eri väreissä. Jotain raidallista niistä varmaan vielä syntyy.

5. heinäkuuta 2016

Pussukkatehdas

Terveiset pussukkatehtaasta!

Kaikki sai alkunsa, kun keksin tehdä hameen ylijäämistä itselleni uuden penaalin. Vanha oli palvellut uskollisesti vähintään kymmenen vuotta ja alkoi näyttää aika nuhjuiselta.

Käytin Villa & Villa -blogin ohjetta, joka väänsi 3D-kyvyttömät aivoni ihan solmuun. Usko meinasi loppua monta kertaa, mutta kaiken nyhertämisen jälkeen mytystä kuoriutui kääntäessä ihan oikean mallinen ja siisti penaali. 


Paitsi että siitä tuli aivan valtava. Koko on 21 x 6 x 6 cm.

Joku fiksumpi olisi saattanut hahmottaa jo etukäteen, että jos vanha penaalini on litteä 21 x 6 cm, tästä uudesta tulee noin kuusi kertaa tilavampi.

Näin suurta penaalia en huolinut mukaan kannettavaksi, joten täytin sen värikynillä ja ryhdyin tekemään uutta. Ei muuta kun lisää tilkkuja kehiin.


Tässä vaiheessa tehtailu karkasi käsistä. Kun kerran tilkut ja tukikankaat olivat esillä, leikkelin samantien tarvikkeet pariin koiran namipussiin.

Käytin omaa namipussiohjettani ja tein kaksi eri kokoa: 10 x 10 cm ja 12 x 12 cm


Namipussit ovat menossa arpajaisvoitoiksi rotuyhdistyksen kesätapahtumaan, joten kirjoin niiden taskuihin koristeeksi jonkinmoiset sealyt.

Edellisestä kirjontatyöstä on kulunut viitisentoista vuotta, mikä kyllä näkyy... Ihan hauskaa puuhaa silti, vähän kuin langalla värittämistä.


Ja sain minä sen penaalinkin lopulta tehtyä. Tässä ei ole mitään muotoiluja, ihan vain suorakaiteen muotoiset päällis- ja vuorikangaspalat yhdistettynä vanhasta hameesta purettuun vetoketjuun ja somisteena pitsiä yhdellä sivulla.


Yksinkertaista mutta toimivaa. Tyyli kyllä vaihtui kertaheitolla - huomattavasti vähemmän katu-uskottavaan suuntaan!