9. helmikuuta 2016

Nollapiste

Ulkolämpötilan keikkuessa plussan ja miinuksen välimaastossa on erinomainen hetki ripustaa villasukat kuivumaan lämpöpatterille, keittää kuppi teetä ja avata Hannu Raittilan esseekokoelma Nollapiste (2014).


Nollapiste on kokoelma kirjoituksia veden termodynamiikasta. Eikä uskoisi, kuinka paljon siihen liittyy kaikkea mielenkiintoista! 

Raittilalla on sekä kaunokirjallisissa teoksissaan että esseissään ilmiömäinen taito kuvata yhteyksiä - sitä, kuinka henkilökohtaisen elämän tapahtumat ja arjen ilmiöt kytkeytyvät ja vaikuttavat toisiinsa laajemmassa ajan ja paikan mittakaavassa.

Aiemmista esseekokoelmista tulee mieleeni esimerkiksi erittäin vakuuttava selonteko siitä, millaisia seurauksia vesivessan keksimisellä on ollut yhteiskunnille ja ihmiskunna(n luontosuhtee)lle.

Photobomb à la Minni
Nollapisteessä keskiössä on jää. Esseiden aiheet ulottuvat valtamerien virtauksista mökkijärven avantoihin, globaalista jääkaupasta talonpoikaistalouden jäänkorjuuseen ja Alpeille pakastekuivettuneesta jäämies-Ötzistä oluen tarjoilulämpötilan kulttuurieroihin. 

Laajempaa mittakaavaa tuskin voisi olla: kirjassa liikutaan sujuvasti sekä troposfäärissä että napa-alueilla, mutta mukana on sen verran runsaasti kirjailijan henkilökohtaista kokemusmaailmaa, että teos on luokitettu kirjailijan työn ja kirjailijuuden tietoluokkaan 86.07.

Aloitusluvussa Raittila tosin sanoutuu irti tietokirjallisuuden kriteereistä ja ilmoittaa tavoitteekseen tuottaa "naisellisen rupattelevaa tarinointia, joka alituisesti karkaa aiheestaan ja polveilee subjektiivisena ja epäjohdonmukaisena". 

Olipa kirjoitustyylin feminiinisyydestä mitä mieltä tahansa, tuloksena on viihdyttäviä esseitä, joissa faktatiedon murusia yhdistävät hauskat anekdootit, tiheät viittaukset kaunokirjallisuuteen sekä tieteelliseltä kannalta aivan liian uhkarohkeat harppaukset yksityisestä yleiseen tai päinvastoin.

Tavoitteen mukaisesti näennäisen epäjohdonmukaiset tekstit palaavat harhailujen ja rönsyjen jälkeen aina alkuperäiseen aiheeseen, yleensä jonkin yllättävän yhteyden kautta. Juuri se tekee Nollapisteestä nautinnollista luettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti