3. joulukuuta 2016

Merenkulkija

Suoritin taannoin kaivauksia keskeneräisten neuleiden kuutiossani ja löysin puolitoista miesten sukkaa. 

En ole aivan varma, milloin olen aloittanut näiden sukkien neulomisen. Todennäköisesti alkuvuonna, sillä olen näköjään tehnyt blogissa uudenvuodenlupauksen neuloa lisää Tiina Kuun sukkia. 


Muistan, että valitsin itse malliksi Merenkulkijan. Miehelle jäi sananvaltaa vain värin suhteen. Aika pirteä tämä oranssi, mutta käy ihan hyvin teemaan, ainakin jos nuo palmikot ajattelee purjehtijan solmimiksi köysiksi. 

Lanka on Seiskaveikkaa, ja sitä kului reilusti alle kerä. Vaikka malli on suurelta osin sileää neuletta, kuvioraidan ansiosta sukissa on kivasti joustavuutta. Näyttävät istuvan mukavasti saajan koipiin.


Täytyy sanoa, että kuuliaisempaa sukkien saajaa ei voisi neuloja toivoa! Ei minkäänlaista painostusta, vaikka projekti venyi melkein vuoden mittaiseksi. Sukkien vihdoin valmistuttua kärsivällinen kuvausposeeraus, jonka jälkeen sukat jäivät saman tien jalkaan käyttöön. 

Neuloja on iloinen!

26. marraskuuta 2016

Santosha

Minulla on uudet suosikkisukat. Ihan itse suunnittelin!


Nämä ovat Santoshat, joiden prototyypit esiintyivät blogissa jo aiemmin. Tuon violetin "eripariparin" jälkeen tein kantapäästä vielä pari versiota ennen kuin löysin ratkaisun, joka sopii sekä jalkaan että silmääni.


Minulle kun on niin vallan kauhean tärkeää, että kaikki jatkuu mahdollisimman sievästi: kantapään kuviot palmikoiksi ja palmikot joustimiksi. Pakkomielteensä kullakin.


Sukat on neulottu kärjistä aloittaen. Palmikoiden väliin jäävien nurjien silmukoiden ansiosta sukissa on kauttaaltaan joustavuutta, joten ne istuvat mukavan napakasti jalkoihin. 

Santosha-sukkien suomen- ja englanninkieliset ohjeet ovat ladattavissa ilmaiseksi Ravelrysta. 


21. marraskuuta 2016

Kädentaidot

Kävinpä minäkin Suomen Kädentaidot -messuilla. 

Siinä kävi niin kuin aina: ensin ahmin silmäni täyteen kaikkea kaunista, ja sitten tulee ähky tavara- ja ihmispaljoudesta.

Silloin voikin hyvillä mielin lähteä kotiin, muutama tarkkaan harkittu kaunokainen mukanaan. Tässä saalis: 200 grammaa lankaa, korvakorut ja joulukortteja. 


Vallan häikäistyin Taito Keski-Pohjanmaan osaston värimaailmasta, ja valikoin mukaani kaikkein aurinkoisimman vyyhdin. Kuva ei tee sille oikeutta. Tulee maailman aurinkoisimmat sukat - voi kun olisivat jo valmiit tähän marraskuun pimeyteen!

Villiviini-Väinämöinen hyppäsi syliini Titityyn osastolta, enkä hennonnut sanoa ei. Siitä tullee jokin kaula-asia, ehkä Nurmilintu?

Joulukortit ovat Maarit Kontiaisen käsialaa, ja kymmenen pennin kolikoista tehdyt uusiokorvakorut löysin Venka & Vinkan pöydästä. Harkitsin myös polkupyörän sisäkumeista valmistettuja korviksia, mutta henkilökohtaisista syistä pennit veivät nyt voiton.

Olen saaliiseen oikein tyytyväinen. Eikä minulle kukaan maksa markkinoimisesta, kunhan ajattelin kehua vähän suomalaista käsityötä ja sen tekijöitä. Ovat mahtavan taitavia.

13. marraskuuta 2016

Ruutuhame talvikäyttöön

Talvi yllätti ompelijan. Lunta riittää, mutta talvihameet ovat vielä kankaina laatikossa.

Yhden sentään sain jo valmiiksi. Malli on Joka tyypin kaavakirjan A-linjainen perushame, lisäsin vain vuorin ja helmaan muutaman sentin pituutta. 


Tästä tuli kiva arkihame, asiallinen muttei sentään aivan liian vakava. Mallissa on muotolaskokset edessä ja takana, mutta yllättävän vähän ne pistävät silmään ruudullisestakaan hameesta. 


Kuvausrekvisiittana toimivat Marras-säärystimet ja 100 Golden Shoes for My Irish Pony -paita. Molemmat ovat olleet kovassa käytössä, ja jälkimmäisestä olen ajatellut tehdä luonnonvalkoisen version. Langat odottelevat jo laatikossa. 

Saattavat tosin odotella ensi talveen asti, sillä projekteja on jonossa noin miljoona. Tänä syksynä/talvena aikaa käsitöille on ollut vähemmän kuin edellisinä, enkä usko tilanteen muuttuvan aivan pian.


Saa nähdä, mihin jamaan lankalaatikko joutuu ensi viikonlopun Kädentaidot-messujen jälkeen. Mitään en varsinaisesti tarvitsisi, mutta tiedättehän.

31. lokakuuta 2016

Cosmos-hihna

Taas käännettiin kelloja, ja illat pimenevät entistä aikaisemmin. Lyhytkoipisen koiran ulkoiluttajaa hirvittää. Mahtavatko autoilijat nähdä koko otusta konepeltiensä takaa, kun ylitämme tietä? 

Koirille on nykyään saatavana vaikka minkämoista vilkkuvaloa ja heijastinliiviä, mutta auttavatko ne siellä maanrajassa? Olisiko sittenkin parempi tuunata hihnasta heijastava?


Terrieriherran tyylikkääseen nahkahihnaan eivät heijastintarrat tartu, joten jotain muuta piti keksiä. Hain Lankamaailman synttärialesta kerän Svarta Fåret Cosmos -lankaa ja neuloin siitä pitkän tuubin, jonka sisälle hihnan voi pujottaa silloin, kun tarvitaan lisää näkyvyyttä.

Tulipas taas tehtyä tosi typerän näköinen kapistus. Mutta se toimii! Verratkaa vaikka.


Jos tuubin rumuus häiritsee päivänvalossa, sen voi helposti vetäistä pois hihnan päältä. Sitä paitsi kohtahan meillä on taas monta kuukautta pimeää putkeen, joten kuka sitä edes huomaa.


Kerrankin syysiltojen pimeydestä oli hyötyä neuleen kuvaamiseen. Ajoitus ei vain meinannut ensin osua kohdalleen salamavalon kanssa. Tämä viimeinen otos on suosikkini. Mikä tuike! Mikä takamus!

13. lokakuuta 2016

Santosha, v 1.0 ja 1.1

Tässä pari uusia sukkia klassisessa koirahämäyskuvassa.


Huomasitteko? Sukat ovat aivan eri paria, kantapäät ja varsi ainakin. Nämä ovat nimittäin prototyyppisukat, versiot 1.0 ja 1.1.

Minulla kuluu omien mallien suunnitteluun aina vähintään tuplaten lankaa, kun en jaksa purkaa ensimmäisiä versioita vaan jätän ne vain kesken ja aloitan alusta. Lopputuloksena on kasa puolikkaita sukkia, lapasia tai mitä ikinä onkaan tekeillä.

Tällä kertaa päätin neuloa ensimmäisetkin prototyypit valmiiksi välittämättä siitä, että sukista tulee keskenään erilaiset. Tarkka katsoja huomaa, että palmikkokuvion toistojakin on eri määrä.


Ajattelin, että tällainen eriparisuus ja epätäydellisyys sopii hyvin malliin, jonka nimi tarkoittaa ulkoista tekijöistä riippumatonta tyytyväisyyttä, onnellisuutta, elämäniloa ja mielenrauhaa. 

Versio 2.0 on parhaillaan puikoilla, ja toivon mukaan entisestään optimoiduilla kaavioilla syntyy jo kaksi samanlaista sukkaa. Siihen asti nämä lämmittävät varpaita ihan yhtä hyvin.


Kuvat otettiin parvekkeella, jolta asuinkumppanini juuri raivasi pois kesäkukkien rippeet rikkoen samassa rytäkässä peräti kaksi kukkaruukkua. En tiedä, minkä filtterin läpi hän vetäisi nämä kuvat, mutta eihän noita kuivuneiden lehtien sirpaleita lattialla melkein edes huomaa! Ja koirakin näyttää epärealistisen puhtaan valkoiselta. Täyttä hämäystä koko postaus!

9. lokakuuta 2016

Julkkistakki

Iik! Viime vuonna valmistunut Pumpkin Ale -villatakkini pääsi esille Ysoldan blogiinTerrieriherran siivellä kenties, mutta joka tapauksessa. Olen superpollea!


http://blog.ysolda.com/ysolda-blog/2016/9/8/beautiful-projects-back-panels

Olen tästä blogijulkisuudesta erityisen innoissani, koska Ysolda Teague on yksi suurimmista neulesuunnittelijaguruistani. Hänen malleissaan yhdistyy monia piirteitä, jotka iskevät suoraan neulehermooni: maanläheinen tyyli ja värivalinnat, kauniit palmikot ja pintakuviot yhdessä rauhallisten sileiden tai ainaoikeiden pintojen kanssa, harkitut yksityiskohdat ja nerokkaat rakenteelliset ratkaisut.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että meillä on Ysoldan kanssa samankaltainen, lievästi perfektionistinen suhtautumistapa neulomisen teknisiin ulottuvuuksiin. Jos tämä osa-alue kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tutustumaan Ysoldan mainioihin tekniikkatutoriaaleihin. 

Itselläni on kirjanmerkeissä ainakin Wrapless Short Rows -ohje, johon ihastuin Pumpkin Ale -takkia neuloessani, ja Long-Tail Tubular Cast On -video, jonka avulla saa aikaan tosi siistin ja joustavan joustinreunan. 

25. syyskuuta 2016

Lakki miehelle

Taas on oltu jännän äärellä diutun ompelimossa.

Asuinkumppanini ei löytänyt kaupoista itselleen sopivaa lakkia vanhan puhki pidetyn tilalle. Kaikissa oli joko liian suuri lippa tai ainakin väärä väri ja kuvio. Pitkällisen etsinnän seurauksena heräsi kysymys, voisinko kenties ommella hänelle lakin.


Aina voi ainakin yrittää! About Goodness -blogista löytyi ilmainen, kaavallinen ohje, josta lähdettiin liikkeelle. Pienensin lipan melkein puoleen alkuperäisestä, ja samalla piti tietenkin piirtää uusiksi muutkin kaavanosat. Taakse lisäsin pätkän kuminauhaa, jotta lakki istuisi napakammin. 


Eihän tästä mitenkään täydellinen tullut. Ainakin kuvissa lakki näyttää menevän reunoilta kovasti ryttyyn, ja takasauman yläpääkin jää vähän koholle. Mutta hei - ensimmäiseksi koskaan ompelemakseni hatuksi kuitenkin kohtuullinen suoritus! 


Mies valitsi päälliseksi ohutta villakangasta, jota kului suorastaan naurettavan pieni pala. Jämästä riittäisi hyvin toiseen samanlaiseen lakkiin, vaikka lämpimämmällä vuorikankaalla. Mutta katsotaan nyt ensin, kelpaako tämä käyttöön.

18. syyskuuta 2016

Laskoshame

Arkivaatteita syksyksi, osa... öh, neljä? 


Vaatekaapistani on jo jonkin aikaa puuttunut siisti, yksivärinen, vaaleasävyinen hame. Blogin bannerissa esiintyvä oranssi vakosamettihamekin tuli jo käytettyä puhki.


Nyt löytyi juuri sopivaa, tukevahkoa puuvillaa, josta ompelin kaarrokehameen Joka tyypin kaavakirjan ohjeella. Käytin helman kaavaa ihan sellaisenaan, ja tein kokonaan tikatut laskokset kuten perusohjeessa. Kaarroketta kavensin hieman ylhäältä.


Viime aikoina on tullut ommeltua enemmän piilovetoketjuja kuin tavallisia, ja sen huomaa. Tähän hameeseen tuli räpellettyä aikamoisen ruma vetoketjuhalkio. Pitäisiköhän treenata lisää vai tyytyä piiloketjuihin?

Laskosten tikkauksista sen sijaan tuli ihan siistit. Käytin tuttuun tapaan vetoketjupaininjalkaa reunan lähelle tuleviin tikkauksiin.


Hamehommat eivät ole loppumassa ihan pian, sillä vaatekaapissani on myös useamman talvihameen mentävä aukko. Viimeiset neljä talvea olen pyöräillyt töihin tai kouluun ja vaihtanut perillä sisävaatteisiin, joten en ole juurikaan tarvinnut pakkasenkestäviä hameita. Nyt niille olisi pitkästä aikaa käyttöä. 

Vielä kun jostain löytyisi vuorokauteen pari lisätuntia käsitöitä varten...

5. syyskuuta 2016

Kaktuksia

Nyt on taas sellainen projekti, etten keksi yhtään pätevää perustelua. Oli vain pakko saada!


Neulekaktusten ohje löytyi Ravelryn blogissa muutama viikko sitten julkaistun projektikuvan ansiosta. Kaivoin saman tien lankalaatikosta jämäkerät Cascade 220 Heathersia ja Seiskaveikkaa, joista syntyi silmukkamääriä muokkaamalla juuri sopivan kokoinen trio. 

Pienten ruukkujen etsiminen vei paljon enemmän aikaa kuin neulominen. Jouduin lopulta matkaamaan Plantageniin asti. Siellä sai sentään valita useammastakin mallista. Mullaksi laitoin kangasta.


Minulla oli joskus muinoin ikkunalaudan täydeltä kaktuksia, mutta jouduin luopumaan niistä kissojen vuoksi. Jostain syystä nuo järjen jättiläiset tykkäävät nuoleskella kaktuksia.


Pian nähdään, saavatko villaiset versiot olla rauhassa. Kauempaa katsottuna ne näyttävät yllättävänkin realistisilta...

30. elokuuta 2016

Bägi

Olen jo tovin haaveillut tekeväni itselleni uuden olkalaukun Handmade Hippu -blogin Bägi-ohjeella. Vanha laukkuni kun on viime aikoina alkanut näyttää juuri siltä, kuin kymmenen vuotta uskollisesti palvelleen kangaslaukun voi olettaa näyttävän. 


Pari viikkoa sitten piipahdin muulla asialla Finlaysonin tehtaanmyymälässä, ja siellä osui silmääni täydellinen bägikangas: Sami Vullin suunnittelema Pesue-puolipanama. Siinä yhdistyvät juuri sopivasti hillityt värit ja hillitön kuvio!

Kangas oli kaiken hyvän lisäksi tarjouksessa, joten selvisin seitsemällä eurolla, vaikka otin varuilta hieman kohdistusvaraa.


Halusin mahdollisimman tukevan laukun, joten päätin tukea sekä vuorin että päällisen kaikki kappaleet. Valmisteltavaa oli paljon, mutta kaiken silittämisen jälkeen varsinainen laukun kokoaminen vei vain hetken. Ja huom! Silitin vain yhden tukikangaspalan kiinni silitysliinaan...


Noudatin muilta osin ohjetta, mutta hihnan kiinnitin hieman eri tavalla. Jätin hihnan toisen pään sivukappaleen ja alavaran sauman väliin (ohjeen kohdassa 8), ja toisessa sivussa tein samoin hihnan kiinnikkeelle. Näin selvisin yhdellä metallikiinnikkeellä ja ilman laukun päälle tulevia tikkauksia.


Hihnan metalliosat napsaisin vanhasta laukustani. Sen hihnassa oli aika tukevat reunat. Monenlaista välinettä voi ompelutöissä tarvita.

Myös vetoketju on kierrätyskamaa - olen aikoinaan ratkonut sen irti opiskeluhaalaristani!


Laukun sisälle lisäsin ohjeen mukaisten taskujen lisäksi vetoketjutaskun. Sellaista en ollutkaan tehnyt aiemmin, mutta katsoin mallia Sewplicity-blogin kuvallisesta ohjeesta. Laukun tummaa sisustaa on aivan mahdottoman hankalaa kuvata, joten saatte luvan uskoa kun sanon, että siisti tuli!


Turhaan ei ole Bägi-ohjetta muissa blogeissa kehuttu, sillä tuloksena oli siisti ja juuri sopivan kokoinen laukku.


15. elokuuta 2016

Ebba

"Nyt tiedän, mikä noista tulee mieleen", sanoi hovikuvaajani otettuaan kuvat Ebba-kämmekkäistä. "Punssirulla!"


Kaivoin seuraavaa jämäprojektia varten lankalaatikosta kaksi Hjertegarn Sock 4 -jämää, jotka ovat peräisin Cadence-sukista ja Night Owl Mittens -lapasista. Itselleni tuli väriyhdistelmästä mieleen lähinnä minttusuklaa, mutta olkoot sitten punssirullat.

Kämmekkäiden piti olla nopsa, pieni olympiaprojekti, mutta toisin kävi. Ei minusta ole noudattamaan sokkona ohjetta. Oli pakko purkaa ja säveltää aina, kun vastaan tuli jotain mistä en pitänyt.


Alkuperäisessä ohjeessa kuvio katkeaa molemmissa sivuissa saumasilmukoihin, peukalokiila on pienempi, varsi pidempi ja peukalon jälkeen neulottava sormiosa lyhyempi. 

Suunnilleen kaiken laitoin siis uusiksi. Ensimmäisen kämmekkään jokainen kerros tuli varmaankin neulottua vähintään kahdesti, mutta ainakin lopputulos on mieleinen. Toinen kämmekäs syntyi sitten jo paljon ripeämmin.

10. elokuuta 2016

Olympiasukat

Olympialaiset ovat täällä taas - peffa soffaan ja neulomaan!


Neuloisin varmasti muutenkin kisoja katsellessani, mutta lisämausteen hommaan tuovat jo perinteeksi muodostuneet Ravelympialaiset, jotka haastavat neulojat ylittämään itsensä kisaviikkojen aikana. 

Tänä vuonna haastoin itseni kehittelemään kauniita projekteja lankalaatikon jämäkeristä. Näihin sukkiin upotin noin puoli kerää keltaista Maijaa ja erilaisia harmaasävyisiä sport-vahvuisia lankoja, 12-19 g kutakin.

Aloitin sukat kärjistä ja neuloin niitä vuorotellen aina vähän eteenpäin, jotta sain optimoitua jämien riittävyyden. Kantapäähän katsoin mallia Virrat-sukista.

Lopputulos miellyttää silmääni yllättävän paljon ottaen huomioon, että sävyjä on ennätysmäärä. 


Inspiraatio värien asetteluun tuli Pujoliivi-blogista bongatuista sukista, joihin on sovellettu Modicum Mitts -kämmekkäiden kuviota. 

Lisäsin kolmen kerroksen kuvion kaveriksi kanttiaallon ja - kuten esikuvissa - tein samalla värillä aina kaksi kaavion toistoa niin, että lanka kiertää ensin värinä A ja sitten värinä B. Toinen väri vaihtuu toistojen välillä. 

Yksinkertainen juttu, mutta hankala selittää. Ehkä kuva selventää?


Seuraava olympiaprojekti on jo puikoilla, joten nyt kiireen vilkkaa takaisin sohvalle!

31. heinäkuuta 2016

Knotty Gloves

Huh huh. Kukapa olisi arvannut, että laatikkolankojen hyötykäyttöön saattaminen voi olla näin jännittävää?


Vuoden vanhan Whisper-villatakin jäljiltä varastossa oli pari vajaata kerää Dropsin Alpacaa, yhteensä 52 gramman verran.

Laskeskelin, että se riittäisi Knotty Gloves -sormikkaisiin, jos jätän varret hieman lyhyemmiksi. Aloitin siis palmikkokuvion jo 3 cm kohdalla.


Tiukille meni - loppuvaiheessa neuloin sormia vuorotellen molempiin hanskoihin ja hypistelin jokaisen jälkeen hupenevaa keränloppua kauhunsekaisin tuntein! 

Lanka jäi lopulta tähteeksi reilu metri. Vähän tarpeettoman jännää oli, etenkin kun varsista olisi helposti voinut nipistää vielä lisääkin, ja ne olisivat silti olleet riittävän pitkät makuuni. 

Sormikkaista tuli joka tapauksessa taattua käyttötavaraa. Istuvat kuin hansikkaat. 


Nyt pitäisi keksiä jotain neulottavaa vajaaksi viikoksi. Ravelympialaiset starttaavat ensi lauantaina aamuyöllä, eikä kisaneuleita saa aloittaa ennen sitä. 

Aion hyödyntää myös olympia-ajan jämäprojekteihin. Saahan siinä kisojen seuraamiseen mukavasti lisäjännitystä, kun tarkkailee langan riittävyyttä!

26. heinäkuuta 2016

Lohikäärmepuku

Kaikkeen sitä joutuukin mukaan, kun tulee tuttavapiirissä tunnetuksi innokkaana näpertelijänä.

Viime viikonloppuna järjestettiin rotuyhdistyksen 10-vuotisjuhlanäyttely. Jo vuosi sitten oli päätetty, että näyttelyn erikoisohjelmana nähtäisiin lohikäärmepukukilpailu. Ja käsityöihmisenä olin tietenkin velvoitettu osallistumaan.


Miksi juuri lohikäärmepuku? 

Sealyhaminterrierit ovat kotoisin Walesista, ja kuten kaikki EM-futista seuranneet varmasti muistavat, punainen lohikäärme koristaa sekä Walesin kansallislippua että jalkapalloliiton tunnusta. Futisjoukkueen lempinimikin on "Lohikäärmeet". 

Puvun suunnittelussa lähdin liikkeelle lipun väreistä. Punaisen lohikäärmeen taustavärit ovat valkoinen ja vihreä, jotka Wikipedian mukaan ovat walesiläisen Tudor-suvun värit. Valkoisen koiran lisäksi tarvittiin siis punaista ja vihreää.


Päätin hyödyntää pähkähullua projektia uuden oppimiseen ja kokeilla suomukuvioisen loimen valmistamista Canadian Smocking -tekniikalla. 

Siinä kankaan nurjalle puolelle piirretään ruudukko ja ruudukkoon kuvio, jonka mukaisesti kangas ommellaan käsin poimuille. Näin oikealle puolelle muodostuu koristeellinen pinta.

Käytin nuolenpääkuviota, joka kuuluu ilmeisesti aivan peruskuvioihin.


Loimen valmistaminen oli ylivoimaisesti työläin vaihe puvun tekemisessä. Kuten kuvasta näkyy, noin 60 x 60 cm kokoiseen loimeen tarvittiin melkoinen pala taftia. Sai siinä hetken räätälinliitua ja neulaa heilutella. 

Lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva. Taustapuolelta poimutus näyttää tältä:


Koska taustaan jäi pitkähköjä langanjuoksuja, tein loimeen vuorin puuvillasta. Rintapanssarin ompelin viininpunaisesta vakosametista, jota löytyi tilkkulaatikosta juuri sopivan kokoiset palat.

Siivet ovat loimesta yli jäänyttä taftia ja punaista vuorikangasta. Siipien "luut" tehtiin budjettiystävällisesti muovisesta sähköasennusputkesta, joka sahattiin sopivaan pituuteen, lämmitettiin hiustenkuivaajalla ja taivutettiin haluttuun muotoon.


Punainen rintapuoli ei harmillisesti näy missään kuvissa. En tullut ottaneeksi puvusta juurikaan kuvia ennen näyttelyä, ja nyt se on liian myöhäistä.

Tällä luomuksella napsahti nimittäin pukukisan voitto, ja kilpailun jälkeen lahjoitin puvun brittituomarille. Hän halusi viedä koiransa lohikäärmeeksi pukeutuneena Walesissa järjestettävään erikoisnäyttelyyn. 

Itselläni olisi tuskin ollut enää puvulle käyttöä, joten annoin sen ilomielin eteenpäin. Samalla sain hävitettyä todistusaineiston, että tällainenkin kapine on tullut tehtyä!

16. heinäkuuta 2016

Murcia

Laatikkolankojen tuhoaminen jatkuu.


Seuraavaksi uhriksi poimin kerän metsänvihreää seiskaveikkaa. Malli on lievästi muokattu Murcia.


Aloitin pitsikuvion aikaisemmin ja neuloin alareunaan sileää ja ainaoikeaa. Näin sain kaulaan sopivan koon 116 x 60 cm. Lankaa kului noin 135 g.


Pahaa-aavistamaton kissa eksyi kuvauspaikalle ja joutui välittömästi julman vapaudenriiston uhriksi. Täytyyhän uuteen huiviin saada somisteeksi muutama Usvan karva!