28. joulukuuta 2015

Optimania

Melkein kaikki neulojat potevat joskus neuloosia, ja startiittikin on monelle tuttu vaiva. Itselleni tyypillisin on oireyhtymä, jota voisi kutsua vaikka optimaniaksi.

Kyse on pakkomielteisestä tarpeesta löytää paras mahdollinen neulemalli, kuvio, pintaneule, lisäys-/kavennustapa tai muu tekniikka käsillä olevaan projektiin. Kyllin hyvä ja riittävän siisti ovat optimaniasta kärsivälle tuntemattomia käsitteitä. Jossain on oltava parempi ratkaisu tai jollei ole, sellaisen voi ehkä kehitellä itse.

Taudin tunnusomaisimpia oireita ovat maaninen neulekirjojen, Ravelryn, Pinterestin ja neulesivustojen selailu sekä ylenpalttinen kaavioiden luonnostelu. Näiden lisäksi esiintyy poikkeuksellisen raivoisaa mallitilkkuilua sekä aloitetun neuleen toistuvaa purkamista. Vaikeissa tapauksissa optimania voi aiheuttaa yleistä ärtyisyyttä ja keskittymiskyky muuhun elämään saattaa hetkellisesti alentua.

Ärhäkimmät taudinkuvat liittyvät itse suunniteltuihin tai improvisoituihin malleihin, mutta lievempiä oireita voi esiintyä myös sovellettaessa valmiita malleja (esim. joustinten muuttaminen symmetrian vuoksi tai peilikuviksi asettuvien lisäysten/vähennysten etsiminen).

Uskoakseni optimanian puhkeamiselle ovat altteimpia kaltaiseni harrastajat, joiden neulomistahti ei ole aivan yhtä kiivas kuin ahkerimpien neulojien. Yhden pipon talvessa neulova on taipuvaisempi optimoimaan työtään kuin joka kuukausi uuden tikutteleva.

Itselläni oireet ovat toistuneet viime aikoina sen verran tiheästi, että pelkään taudin alkavan kroonistua. Tuorein esimerkki ovat nämä sisäkäyttöön tarkoitetut ranteenlämmittimet.


Kuinka monta kertaa voi ihminen aloittaa alusta näin yksinkertaiset putkilot?


Voi kuulkaa.
Aika monta.

Piti löytää sopiva pitsikuvio (ei löytynyt valmiina, joten muokkasin), optimoida kahden erilaisen joustimen leveydet, suunnitella siirtymä joustimesta pitsiin ja päinvastoin sekä sovittaa kaikki silmukkamäärään, jolla rannekkeista tuli täydellisen istuvat mutta ei liian kireät (52 s).

Langaksi piti löytää jotain ylellisen pehmeää, joka toisi kuvion kauniisti esiin. Itse rannekkeisiin kului 27 g Sandnes Lanett Baby Ullia, ja mallitilkkuihin meni 10 g lisää.

Onneksi tuli sentään valmista joululoman puitteissa. Paluu vetoisiin luokkahuoneisiin tulee olemaan huomattavasti miellyttävämpää näiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti