14. joulukuuta 2015

KonMari

Koska muoti-ilmiöillä on tapana tavoittaa minut jälkijunassa, olen tänä syksynä intoillut KonMarista.

Suppeasti määriteltynä kyse on japanilaisen Marie Kondon kehittämästä järjestelytekniikasta, jossa kodin esineet kootaan yhteen tavararyhmittäin, poimitaan joukosta säilytettäviksi vain iloa tuottavat esineet ja järjestetään ne uudelleen paikoilleen.

Pidemmälle vietynä KonMari on myös ajattelutapa ja asenne tavaraa kohtaan. Ydinajatus on, että meidän tulisi ympäröidä itsemme vain sellaisilla esineillä, jotka herättävät meissä iloa. Kun vapautamme itsemme turhasta tavarasta ja sen vaatimasta huolenpidosta, meille jää enemmän tilaa elää ja ajatella. Esineitä valitessa päätöksentekokyky vahvistuu ja itsetuntemus kasvaa.


Kondo kertoo kirjassaan aloittaneensa sisustuslehtien lukemisen 5-vuotiaana. Sen kyllä huomaa. Kirjassa kuvaillaan ihannoiden raikkaan avaria koteja, joissa Kondon tyytyväiset asiakkaat joogaavat tai siemailevat yrttiteetä.

Mutta vaikkei tavoittelisi näin chiciä lopputulosta tai kovin suurta elämänmuutosta, KonMari on erinomainen opus herättämään lukijan pohtimaan suhtautumistaan tavaraan.

Valokuvat ennen

Itselleni suurin ahaa-elämys oli moneen kertaan toistettu periaate: valitse esineet, jotka haluat säilyttää, älä niitä, jotka joutavat pois. Keskittyminen pelkästään poistettaviin tavaroihin tekee tyytymättömäksi. 

Minulla on luontainen tarve pitää tavarapaljous kurissa, joten käyn aina silloin tällöin kaappeja läpi etsien jotakin hävitettävää. Vasta nyt aloin toden teolla miettiä, millaiseksi käsitykseni kodistani muodostuu, jos keskityn aina etsimään sieltä turhaa, rumaa ja rikkinäistä. Entä jos yrittäisinkin huomata sen, mikä tuottaa minulle iloa?

Valokuvat jälkeen

Kondon tapa selittää tekniikkansa on mystifioiva ja esineitä inhimillistävä, mutta hänen teeseilleen löytää helposti arkisempiakin perusteluja.

Kondo neuvoo esimerkiksi, että käsiteltävän tavararyhmän kaikki esineet on valikoinnin aluksi "heräteltävä unestaan" siirtämällä ne yhteen kasaan. Kuulostaa ehkä turhalta vaivalta, mutta kirjoja järjestäessäni totesin, että tällä vaiheella todella on merkitystä.

Jos kirjat yrittää valita suoraan hyllystä, on aivan liian helppoa hypätä epävarmojen tapausten yli. Ne jäävät hyllyyn vain, koska niille ei vaivaudu tekemään mitään. Mutta jos kirjat kippaa ensin lattialle, ne on joka tapauksessa siirrettävä joko poistettavien tai säilytettävien pinoon. Kumpikaan vaihtoehto ole toista vaivalloisempi.

Myöskään käytettävissä oleva tila ei ala yhtä helposti vaikuttaa päätöksiin, kun esineet on nostettu pois säilytyspaikoistaan.


KonMari herätti myös kysymyksiä. Kondo suosittelee nimenomaan tavaran pois heittämistä - eteenpäin lahjoittaminen saattaisi olla karhunpalvelus, jos sysäämme vain turhat tavaramme muiden taakaksi. 

Muutenkin Kondo rohkaisee hävittämään hyvällä omallatunnolla kaiken, mikä on "suorittanut tehtävänsä elämässämme". Jos jostakin esineestä luopuminen epäilyttää, on parempi laittaa se menemään. Aina voi hankkia uuden tilalle, jos alkaa kaduttaa!

Ekologiselta kannalta ajateltuna nämä neuvot kuulostavat aika hurjilta. Pitäisikö esineet siis kuskata kaatopaikalle heti kun niihin hieman kyllästyy ja ostaa surutta tilalle uusia, jotka tuottavat enemmän iloa?

Toisaalta monet varmasti tarvitsevat jonkinlaisen synninpäästön ja hieman rohkaisua kyetäkseen luopumaan käyttökelpoisesta tavarasta. Jotkut säilyttävät harhaostoksia kaapin perukoilla kuin katumusharjoituksena muistuttamassa menneistä hairahduksista. Itse käytän sitkeästi loppuun tympeän hajuiset suihkusaippuapullot ja säilytän kulahtaneet käsipyyhkeet "kaiken varalta", vaikka parempia olisi tusina. Onkos siinä järkeä?


Karsimisvaiheen jälkeen KonMariin kuuluu tavaroiden järjestäminen. Hurahdin täysin Kondon tapaan viikata vaatteet. Lopputulos vakuutti jopa miehen, ja sain oman kaappini jälkeen järjestää myös hänen paitansa ja sukkansa!

Samoilla vauhdeilla taittelin kangaslaatikkoonkin jonon. Eikö olekin mahtava? Toisessa päässä ovat suuremmat kankaat, toisessa tilkut, välissä tuki- ja vuorikankaat.


KonMari-kirja on hämmentävä sekoitus pintaa ja syvyyttä. Yhtäältä Kondo rohkaisee luopumaan turhasta roinasta ja luottamaan siihen, että muistot ja persoonallisuus ovat meissä, eivät tavarassa. Toisaalta tuntuu siltä, että uutta minuutta rakennetaan nimenomaan esineiden kautta - niiden huolella valittujen säilytettävien esineiden. 

Suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan tekniikkaa vaikka vain yhden tavararyhmän kohdalla. Minulle ainakin tuli hieman kevyempi olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti