23. marraskuuta 2015

Puhelinpussukka

Kävinpä minäkin reilu viikko sitten Tampereen käsityömessuilla - ensimmäistä kertaa ikinä! Sain välikäden kautta päivälipun, ja lähdin parin ystävän kanssa katselemaan tarjontaa, vaikka suuriin hankintoihin ei ollut tarvetta tai varaa. 

Päiväksi valitsimme sunnuntain, mikä oli ilmeisesti fiksu päätös. Käytävillä mahtui seilaamaan kohtuullisen hyvin. Tästä huolimatta minuun meinasi jo A-hallin kierrettyämme iskeä messuähky. Katseltavaa oli niin paljon, että silmissä vilisi. 

Lankahyllyt vetivät minua puoleensa yllättävän vähän. Messuille lähtö tuli lyhyellä varoitusajalla, enkä ollut ehtinyt miettiä, mitä tarvitsisin. Heräteostoksiakaan en oikein osaa tehdä.

Eniten huomasinkin himoitsevani erilaisia kangaslaukkuja, joita oli myynnissä monilla osastoilla. Aivan täydellistä kuosin, värin ja mallin yhdistelmää ei osunut silmään, muuten olisin napannut mukaani olkahihnallisen kukkarolaukun.

Pienempiä puhelinpussukoitakin katselin sillä silmällä, koska kadotin vanhan kangaskoteloni taannoin. Niiden kohdalla iski kuitenkin ajatus, joka lienee monelle käsityömessujen kävijälle tuttu: tällaisen osaan kyllä tehdä itsekin.

Tarvikkeet kierrätysvetoketjua myöten löytyivät kotoa, joten eikun tuumasta toimeen. 



Netistä löytyy useita selkeitä, kuvallisia ohjeita vetoketjullisen pussukan ompelemiseen. Itse sovelsin Vaapulan ohjetta. Halusin vetoketjun pitkälle sivulle, koska soiva luuri on paljon nopeampi saada ulos sivukautta. 



Lisäsin toiselle puolelle taskun, johon mahtuu vaikka nenäliina tai lunttilappu. Taskun taakse silitin tukikangasta; päällisen ja vuorin väliin laitoin vanua kuten Perhonen korvanlehdellä -sivuston ohjeessa.


Tuonne yläreunaan oli tarkoitus laittaa sauman väliin pienet kangaslenkit, jotta pussukkaan saisi tarvittaessa kiinnitettyä olkahihnan. No niinhän siinä kävi, että ompelusession jälkeen pöytää raivatessa mokomat suikaleet löytyivät ompelutarvikelaatikon kannen alta... 

En lähtenyt enää purkamaan. Oli niin nopsa projekti, että teen toisen hihnallisen tarvittaessa.

14. marraskuuta 2015

Full-Hem Skirt

Jo hyvän aikaa olen haaveillut leveähelmaisesta pilkkuhameesta. Vähän sellaisesta 60-luvun kellohameiden henkisestä. 

Mutta ei ihan niin ylettömän runsaalla helmalla.
Eikä ihan niin isoilla pilkuilla. 
Eikä ihan niin reteissä väreissä. 

Kun eihän sellaiseen oikeaoppiseen polka dot -hameeseen kuitenkaan (o)saisi arkena pukeutua.


Sainpa sitten käsiini 110 cm x 140 cm palan huomattavan maltillista pikkupilkullista kangasta. Viimeinkin tilaisuus huomattavan maltilliseen, leveähelmaiseen pilkkuhameeseen! 

Ajattelin ensin puolikelloa, mutta helma olisi jäänyt turhan lyhyeksi näin kapeasta kankaasta. Piti siis harrastaa hieman kaavaoptimointia. Samalla pääsin testaamaan taannoin hehkuttamaani Tanya Whelanin mekkokirjaa.


Muokkasin hameen peruskaavasta A-linjaisen version ja siitä edelleen levennetyn muunnelman, jota kutsutaan kirjassa nimellä "Full-Hem Skirt". 

Kaavanmuutoksista on selkeät vaiheittaiset piirrokset, mutta tarkkoja senttejä ei juuri mainita. Sanotaan vain "levitä tasaisesti" ja "piirrä kaarevasti". 

Levensin siis kaavaa sen verran, että kankaan koko leveys tuli hyödynnettyä optimaalisesti.


Lopputuloksena ylhäältä napakasti istuva, helmasta avara perushame ja kaavat, joilla saa taiottua maltillisesti hulmuavan hameen kapeammistakin kankaista, vaikkapa käsityöpuuvillasta.

Tykkään! Vyötärökaitaleen tein tähänkin Ditto Fabricsin ohjeella, matalampana vain. 

8. marraskuuta 2015

December Socks

Joskus ei meinaa natsata millään. Malli ja lanka eivät vain pelaa yhteen. Kanssaneulojien projekteissa sama yhdistelmä näyttää toimivan loistavasti, mutta omasta yritelmästä tulee sotkuinen syherö.

Näin kävi useampaankin otteeseen tämän lahjasukkaparin kanssa.

Kokeilin ainakin neljää mallia ja vaihdoin lankaakin kahdesti ennen kuin löytyi sekä käsialaani että lahjan saajan olemukseen sopiva kombinaatio. 

Voittajayhdistelmäksi muodostui lopulta Niina Laitisen suunnittelema December Socks ja Novitan tämän syksyn uutuuslanka Nordic Wool. 


December Socks -mallista on tarjolla kaksi versiota: Nallelle tai Seiskaveikalle. Aloitin sukat ensin Nallesta, mutta minun käsialallani varsi vaikutti turhan naftilta. 

Vaihdoin siis langan hieman paksumpaan Nordic Wooliin ja neuloin Nallelle tarkoitetun ohjeen mukaan. Varsista jätin pois yhden mallikerran toiston. Lankaa kului vallan sopivasti 92 g.


Täysivillainen Nordic Wool osoittautui ihan mukavaksi neulottavaksi. Aika karheaa se on, mutta luonteikkaalla tavalla. Plussaa avainlippumerkistä, konepestävyydestä ja värikartasta. 

Hintaa on kuitenkin sen verran, että saatanpa käyttää jatkossa samat roposet muiden pohjoismaisten valmistajien pehmoisempiin lankoihin.


Sukat ovat menossa henkilölle, joka pitää kuvioista ja voimakkaista väreistä mutta pukeutuu silti melko hillitysti. Toivottavasti tumman luumun ja herkän kuvion yhdistelmä miellyttää saajaa. 

Itse ainakin olen lopputulokseen tyytyväinen. Paremmat tuli kuin yhdestäkään muusta testatusta vaihtoehdosta. Kyllä kannatti aloittaa vielä kuudennen kerran alusta!