30. syyskuuta 2015

Naisen kauluspaita

Syksy tuo jälleen tullessaan toimistohommia ja tarpeen siisteille sisävaatteille. 


Aloitin vaatekaapin täydentämisen ompelemalla itsellenikin kauluspaidan, kesän onnistuneen miehen kauluspaita -kokeilun rohkaisemana.


Malli on Burda-lehden 4/2011 kaava 105 pienin muutoksin. Alkuperäinen malli on väljä ja suora, vyötärölaskoksia ei ole lainkaan. Burdalle tyypilliseen tapaan samaa kaavaa sovelletaan kuitenkin useampaan lehden malliin, joten laskokset löytyvät suoraan kaavasta pidempää paitamekkomallia varten.


Levensin takakappaleen laskoksia hieman, ja hyvin se istuu, vaikka kuviin tuli tuhat ryppyä. Helma on alkuperäinen, siitä tekisin uusintaotolla takaa hieman lyhyemmän ja huomattavasti maltillisemmin kaartavan.


Mallin hauskin yksityiskohta löytyy hihansuista: ylipitkät, napittomat hihansuukaitaleet halkioilla. Superhelpot tehdä, superkivat käyttää! Perintönä saamani rumat, luisevat kämmenselät jäävät kätevästi piiloon pitkien hihojen suojaan, mutta näppäimistöä on silti helppo naputtaa.

Jos olisin työekonominen hyötyompelija, ottaisin nyt valmiit kaavat kauniiseen käteen ja hurauttaisin tusinan samanlaisia peruspaitoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Mutta mitä vielä. Työn alla on jo jotain ihan muuta. 

Ja vahingossa menin tilaamaan vähän vakosamettiakin...

24. syyskuuta 2015

Täkkieläimiä

Meillä on kotona käytössä kaksi torkkupeittoa: viime syksynä valmistunut virkattu Flowers in the Snow ja tuore ommeltu tilkkutäkki. Molempia on tullut käytettyä itsekin, mutta ylivoimaisesti eniten peitoista ovat nautiskelleet karvakämppikset.


Virkattu täkki on ykkösvaihtoehto alustaksi makuuhuoneen puolella.


Ah, mikä villan tuoksu! Parhaat unet!


Jos peiton alla sattuu jo olemaan joku torkuilla, sehän on vain plussaa. 
Ainakin terrieriherran mielestä.


Tilkkutäkki on pesiytynyt olohuoneen Saab-sohvalle 
ja erittäin usein täkin päälle on pesiytynyt eläimiä.


Sohvan täkitön pääty ei ole läheskään yhtä suosittu löhöpaikka. 
Onneksi maltoin tehdä peiton valmiiksi enkä viskannut menemään!


Rankan kylpemisen jälkeen on mukava ottaa torkut tilkkujen päällä.


Aina silloin tällöin himoitsen upeaa neulottua peittoa, sellaista kuin Andrea Rangelin Tree Rings tai Jenise Hopen Persian DreamsSilloin joudun muistuttamaan itseäni kissankarvaisesta, koirankuolaisesta arkitodellisuudestani.

Nämä nykyiset täkit on tehty jämämateriaaleista ja edullisista lisätarvikkeista, joten voin harmistumatta jättää ne eläinten saataville ja nauttia tyytyväisistä ilmeistä. Kestävät minkä kestävät, sitten näperretään uudet jos jaksetaan. 

21. syyskuuta 2015

Night Owl Mittens

Huhuu! Uudet lapaset! 


Että tulikin huikean tuikeat pöllöt. Istuvat käsiin kuin valetut. Kerrankin kirjokinnasohje, jossa on tarpeeksi suuri peukalokiila. Ja kiiloissa pikkupöllöt!


Malli on Jorid Linvikin Night Owl mittens, ja neuloin prikulleen ohjeen mukaan. Langaksi valitsin Hjertegarn Sock 4:n, jota kului vain noin puoli kerää kumpaakin väriä. Oikein kiva lanka neuloa ja katsella. Varsinkin vaaleampi väri kimmeltää hienoisesti sopivassa valaistuksessa.


Tänä aamuna olisi jo ollut lapasille käyttöä, sen verran palelsi peukaloita pyöräillessä.

Haaveissa on tehdä vielä joskus saman suunnittelijan kissasukat, kunhan saan kerättyä kylliksi rohkeutta. Toistaiseksi kirjoneulesukat ovat tuntuneet liian hurjalta haasteelta.

19. syyskuuta 2015

Hourglass Cowl

Syyssateiden saapuessa kaivoin laatikosta suosikkisyyshuivini, nelivuotiaan Stockholm Scarfin. Samalla kummastelin, miksi minulla ei ole yhtään talvikeleihin sopivaa pyöröhuivia. Sellainen piti tietenkin aloittaa heti! Hain lähiostarilta kerän Seiskaveikkaa ja valitsin malliksi Leslie Weberin Hourglass Cowlin


Halusin ehdottomasti huivin, jossa ei ole "väärää" puolta, sillä olen aivan liian laiska asettelemaan asusteita ylleni peilin edessä. Hourglass Cowlissa on oikealla puolella nimen mukaisesti tiimalaseja ja nurjalle puolelle muodostuu täysin erilainen mutta ihan yhtä kaunis ristikkokuvio. Täydellistä!


Tein huivin reunukset ohjeesta poiketen ihan tavallisena 2 o, 1 n -joustimena. Lisäksi neuloin kaikki ssk:t ylivetokavennuksina, jotta sain niistä hieman napakampia.

Mallitilkkuvaiheessa tuskailin langankiertojen kanssa. Ne levisivät miten sattuu ja näyttivät jotenkin liian suurilta. Kokeilin ensin neuloa langankierrot kiertäen seuraavalla kerroksella, mutta tämä tekniikka sulki pitsireiät lähes kokonaan ja häiritsi nurjan puolen kuviota. Koitin myös tehdä langankierron eri suuntiin ja eri kireydellä, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. 

Lopulta löysin erään Ravelry-projektin muistiinpanoista linkin mielenkiintoiseen tekniikkaohjeeseen. Siinä neuvottiin tekemään langankierrot ihan tavallisesti ja neulomaan myös seuraava kerros normaalisti. Vasta tätä seuraavalla kerroksella langankierrosta syntyneet silmukat neulottiin kiertäen. Lopputulos oli juuri toivotun kaltainen keskikokoinen, siisti ja symmetrinen reikä!


Kuvassa kolme oikeanpuolimmaista langankiertoa on neulottu kiertäen seuraavalla toisella kerroksella ja vasemmanpuoleinen normaalisti. Ero näyttää aika mitättömältä, mutta lopputuloksessa sen kyllä huomaa, kun langankiertoja on tiheässä.

Hovikuvaajani on vielä hieman toipilas, joten palkkasin kuvausassistentiksi terrieriherran. Paremminhan tuo näyttää poseeraavan kuin minä!


Moni neuloja saattaa kavahtaa ajatusta Seiskaveikasta kaulan ympärillä. Minua lanka ei kuitenkaan kutittele - ehkä siksi, että vilukissana nostan yleensä takin kaulukset mahdollisimman pystyyn ja kiedon huivin niiden päälle. Moni eniten käyttämäni huivi onkin ihan perus-Novitaa: Nallea tai Seiskaveikkaa. 

Ennustan tällekin huiville paljon käyttöä, jos talvesta vain tulee kyllin kylmä.

17. syyskuuta 2015

Sealyhaminterrieripatalaput

Taas on ollut monta rautaa tulessa niin käsitöiden kuin muun elon suhteen. Onneksi käsitöitä sentään valmistuu aina silloin tällöin, hieman tiheämmin kuin niitä suurempia elämänprojekteja.


Tämän patalappuparin neuloin rotuyhdistyksen huutokauppaan. Muut kaupatut tuotteet olivat kyllä paljon hienompia ja arvokkaampia, mutta löytyi näillekin ostaja.

Neuloin patalaput onteloneuleena Hjertegarn Lima -langasta, joten ainakin ne ovat taatusti tarpeeksi paksut käyttötarkoitukseensa. Onteloneuleen luonteen mukaisesti taustapuolella on mustat varjosealyhamit - tai ceskyterrierit, ihan miten vain!


Vaikka projekti ei ollut tämän kummempi, opin taas pari uutta onteloneuletekniikkaa: huomaamattoman luontireunan (YouTube) ja nostetuilla silmukoilla tehdyt sivureunat (YouTube).

Lisäksi kasvatin rutkasti lisää luonnetta, sillä totesin saavani taso-onteloneuleesta siistiä vain kiristämällä jok'ikisen nurjan silmukan langasta vetämällä. Kuten kuvasta näkyy, vaalealle puolelle jäi silti vasempiin reunoihin hassuja epätasaisuuksia. Kyllä kismitti, etenkin kun työ päätyi jollekulle muulle kuin itselle. Mutta päätin ottaa senkin luonteen kasvatuksen kannalta!

Kenties kaikkein hauskin vaihe projektissa oli FreePatternWizardilla leikkiminen. Sen avulla voi luoda halutun kokoisia neule-, virkkaus-, ristipisto- tai helmityökaavioita omista valokuvista. Värien ja sävyjen määrän voi valita itse. Esimerkiksi tuo seisovan koiran kaavio perustuu tähän kuvaan.


Suosittelen kaaviovelhoa lämpimästi! Valokuvaa saattaa joutua esimuotoilemaan hieman ja valmiita kaaviotakin hienosäätämään yksittäisten silmukoiden suhteen, mutta suuri apu palvelusta on joka tapauksessa.