17. elokuuta 2015

Vähemmän täydellinen täkki

Torvet soimaan ja lippu salkoon! Se on valmis.


Miekkonen on hyvän aikaa häärännyt vanhasta Saabin takapenkistä sohvaa. Sen alkaessa osoittaa valmistumisen merkkejä innostuin itsekin ottamaan loppukirin omassa ikuisuusprojektissani.


Keväällä 2012 sain päähäni, että haluan tehdä torkkupeitoksi tilkkutäkin. Sellaisen nätin ja ihanan niin kuin Pikku-Ketun blogissa. Haalin käsiini muutaman ruskeasävyisen kangaspalan, ostin kaveriksi valkeaa ja ryhdyin näpertämään. 

Varsin pian kävi selväksi, ettei täkistä tulisi ihan niin nättiä ja ihanaa. Minulla oli tilkkutöistä kokemusta yhden ainoan tyynynpäällisen verran, enkä omista lajiin sopivia työvälineitä. Jälki oli sen mukaista. 


Vuosien varrella projekti eteni pyrähdyksittäin. Aina kun hermostuin liikaa, työnsin työn kaapin perukoille odottamaan tunteiden lauhtumista. Monta kertaa meinasin jo heittää koko tekeleen menemään muutoissa ja siivousoperaatioissa. 

Mutta valmiiksi täkki lopulta tuli - ja eihän se nyt niin kauhea ole! Juu, nurkat seilaavat missä sattuu, saumanvarat kuultavat läpi, tikatessa jäi ryttyjä ja kanttauskin on sinnepäin. Mutta ei kai ensimmäinen tilkkupeitto voikaan olla täydellinen.

Erityiskiitos peiton valmistumisesta kuuluu kissa-apulaisille, jotka eivät missään työvaiheessa kadottaneet zeniään. Näin tyynesti ne suhtautuivat kankaiden leikkaamiseen...


sommitteluun...


ompeluun...


ja silittämiseen.


Mitä tästä projektista opin? Ainakin sen, että ilman pyöröleikkuria en toista tilkkutyötä tee. Enkä ehkä muutenkaan ihan hetkeen. 

Sanotaan noin kymmeneen vuoteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti