1. elokuuta 2015

Kolmen kulmurin kissa

Kämppämme kärkikarvaajalla on jo parin viikon ajan ollut aito kiekkoilijan hymy.


Kesäkuisella eläinlääkärikäynnillä huomattiin, että Usvan yläkulmuri heiluu. Hampaan juuri oli tulehtunut, mikä on tyypillinen sisäkissojen elintasosairaus. Eihän siinä muu auttanut kuin varata aika hampaanpoistoon.

Murehdin poisto-operaatiota etukäteen aika tavalla. Pohdin, kuinka Usvan raakaruoka-ateriointi mahtaa onnistua harvennetulla purukalustolla ja olisiko kissa surkeana monta päivää, jos syöminen tekisi kipeää.

Turhaan murehdin. Poisto sujui suunnitelmien mukaan ja muut hampaat todettiin hyväkuntoisiksi. Kipulääke annettiin pistoksena, joten kotihoidoksi riitti heräämisen vahtiminen ja pehmeä ruokavalio. Minni auttoi ansiokkaasti ensin mainitussa.


Usva oli heti rauhoituspöpperöstä selvittyään ihan oma itsensä - ja hirmuisen nälkäinen! Ensi töikseen se hoiperteli tuijottamaan tyhjää koiranruokakuppia ja hyppeli sitten ihan väkisin keittiötasoille ja kaapin päälle omalle ruokintapaikalleen etsimään sapuskaa.

Aluksi pilkoin toipilaalle tarjotut lihat ihan pieneksi silpuksi, mutta pian totesin sen liioitteluksi. Usva nimittäin rouskutteli menemään terrieriherran lattialle levittämiä keskisuuria koiranraksujakin ihan vanhaan malliin. Ilmeisesti suu ei ollut kovinkaan arka, ainakaan ruokahalu ei notkahtanut missään vaiheessa.

Toivottavasti tällä poistolla pärjätään nyt mahdollisimman pitkälle eteenpäin!

Tuo kuvassa näkyvä banaanilaatikko on muuten ollut Usvan ehdoton suosikki viime aikoina, eikä ihme - anatomisesti muotoiltu ja kaikkea!


Eihän lempilaatikkoa raaski heittää menemään, varsinkaan kun kissa on juuri selviytynyt urheasti hampaan menettämisestä. Chiquitan logo saa siis koristaa olohuonettamme kunnes Usva keksii jonkin vielä kivemman nukkuma-/kyttäyspaikan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti