19. elokuuta 2015

Sew Many Dresses, Sew Little Time

Vaikka olen sekä kirjojen että käsitöiden ystävä, kotikirjahyllystäni ei juuri käsityökirjoja löydy. Harvassa kirjassa on useampia kuin yksi tai kaksi kiinnostavaa mallia, joten lainaan ne mieluummin kirjastosta tai ostan yksittäisiä ohjeita netistä.

Mutta tämä oli pakko saada.


Olen himoinnut Tanya Whelanin kirjaa Sew Many Dresses, Sew Little Time : the Ultimate Dressmaking Guide (2015) siitä saakka, kun ensimmäiset ennakkokuvat siitä alkoivat vilahdella ompelublogeissa.

Tiesin oitis, että kirja olisi kuin minulle tehty. Se on eräänlainen mekkojen laajennettu Joka tyypin kaavakirja. Kaava-arkeilla annetaan peruskaavat, joihin tehdään omien mittojen mukaiset muokkaukset. Sitten niiden pohjalta yhdistellään yli 200 erilaista mekkoa!


Kirjan mukana tulee kaavat hieman laskutavasta riippuen noin seitsemään erilaiseen yläosaan, kuuteen helmaan, neljään pääntiehen ja neljään hihamalliin. Kaikki on suunniteltu niin, että komponentit sopivat yhteen. Ei muuta kuin yhdistelemään oman maun mukaan. 


Prinsessasaumat, suora hame ja 3/4-hihat? Vai olkaimeton yläosa ja helmaan laskoksia? Holkkihihat, kiinakaulus, kellohelma..? Tai ihan mitä tahansa muuta. Kirja on täynnä ohjeita ja esimerkkejä erilaisista variaatioista - pelkkiä yläosan muotolaskosten muunnelmia esitellään kuuden aukeaman verran! 


Vaikka ydinideana on kaavojen muunneltavuus, amerikkalaiseen tapaan niihin on lisätty valmiiksi 1-1,5 cm:n saumanvarat, mikä tuntuu hieman hassulta. Saahan ne toki kopioidessa leikattua pois sotkemasta. 

Kaava-arkit ovat selkeät - ainakin pienimmissä ko'oissa. Kaavat on nimittäin painettu sitä vaaleammalla harmaalla, mitä suuremmasta koosta on kyse, ja vaaleimpia saattaa jo olla kenkkua kopioida kaavapaperin läpi.


Ompelutekniikkaa on mukana jonkin verran, mutta ei liian tiukkapipoisesti esitettynä. Esimerkiksi kuvalliset ohjeet vuorin lisäämisestä erilaisiin yläosiin olivat itselleni hyvin tervetullut lisä. Kirjassa ohjeistetaan lyhyesti myös ylä- ja alaosien muuntaminen puseroiksi ja hameiksi.


Kaavamuokkaukset ja ompeluvaiheet esitetään selkein ohjepiirroksin, ja myös kirjan valokuvat ovat ihanan informatiivisia. Kaikista esimerkkiyhdistelmistä on kuvattu mallimekot neutraaleissa asennoissa, rauhallista taustaa vasten. Visuaalinen ilme on huolella harkittu, mutta pääosassa on tietosisältö.


Näinhän ei aina ole näyttävissä ja söpöissä käsityökirjoissa, joissa tunnelmilla tai tyylillä pelaaminen on ajanut sisällön edelle. Petyin esimerkiksi Sara Almin ja Hannah McDevittin kirjaan Kuuluisat vintagemekot (Famous Frocks, 2011), jossa ohjeiden mukaisista mekoista on tarjolla ainoastaan luonnospiirrokset.

Enkä jaksa edes avautua kaikista niistä huikean esteettisistä neulekirjoista, joissa puolet sivumäärästä kuluu lähikuviin yhteistyökumppanina toimineen kehräämön lankavyyhdeistä.


Onhan kauniiden kirjojen selailu ja tulevista projekteista haaveileminen tosin kivaa sinälläänkin. Tämän kirjan parissa saattaa vierähtää tunti jos toinenkin, ennen kuin osaan päättää, mitä kokeilen ensimmäiseksi.

17. elokuuta 2015

Vähemmän täydellinen täkki

Torvet soimaan ja lippu salkoon! Se on valmis.


Miekkonen on hyvän aikaa häärännyt vanhasta Saabin takapenkistä sohvaa. Sen alkaessa osoittaa valmistumisen merkkejä innostuin itsekin ottamaan loppukirin omassa ikuisuusprojektissani.


Keväällä 2012 sain päähäni, että haluan tehdä torkkupeitoksi tilkkutäkin. Sellaisen nätin ja ihanan niin kuin Pikku-Ketun blogissa. Haalin käsiini muutaman ruskeasävyisen kangaspalan, ostin kaveriksi valkeaa ja ryhdyin näpertämään. 

Varsin pian kävi selväksi, ettei täkistä tulisi ihan niin nättiä ja ihanaa. Minulla oli tilkkutöistä kokemusta yhden ainoan tyynynpäällisen verran, enkä omista lajiin sopivia työvälineitä. Jälki oli sen mukaista. 


Vuosien varrella projekti eteni pyrähdyksittäin. Aina kun hermostuin liikaa, työnsin työn kaapin perukoille odottamaan tunteiden lauhtumista. Monta kertaa meinasin jo heittää koko tekeleen menemään muutoissa ja siivousoperaatioissa. 

Mutta valmiiksi täkki lopulta tuli - ja eihän se nyt niin kauhea ole! Juu, nurkat seilaavat missä sattuu, saumanvarat kuultavat läpi, tikatessa jäi ryttyjä ja kanttauskin on sinnepäin. Mutta ei kai ensimmäinen tilkkupeitto voikaan olla täydellinen.

Erityiskiitos peiton valmistumisesta kuuluu kissa-apulaisille, jotka eivät missään työvaiheessa kadottaneet zeniään. Näin tyynesti ne suhtautuivat kankaiden leikkaamiseen...


sommitteluun...


ompeluun...


ja silittämiseen.


Mitä tästä projektista opin? Ainakin sen, että ilman pyöröleikkuria en toista tilkkutyötä tee. Enkä ehkä muutenkaan ihan hetkeen. 

Sanotaan noin kymmeneen vuoteen.

3. elokuuta 2015

Whisper

Ensin Molly ja nyt tämä. Minulla on ilmeisesti jonkinlainen supersuosikkivaihe meneillään, kun neulon vain malleja, joiden Ravelry-projektit lasketaan tuhansissa.


Saattaahan siihen olla hyvä syy, että Hannah Fettigin Whisper-villatakki on niin suosittu. On tämä aika nerokas lärpäke. Kekseliään rakenteen ansiosta valmista tuli kuin varkain, pienestä puikkokoosta huolimatta.

Hovikuvaajalta mallin innovatiivinen muotoilu taisi tosin mennä hieman ohi. "Eikö siihen tule mitään nappeja?" hän kysyi ja laittoi kuvakansion nimeksi "Puolikas takki".


No, omasta mielestäni Whisper vaikuttaa oikein käytännölliseltä lisältä vaatekaappiin. 

Dropsin Alpaca neuloutui 2,5 mm puikoilla ohueksi, tiiviiksi pinnaksi, joten takki on sekä kevyt että lämmin. Täydellinen mukana kulkeva varalämmike elokuun iltoihin - tai tuulisiin päiviin!


Jätin selän valesauman pois ja tein helmasta pidemmän sekä maltillisemmin levenevän. Myös hihat ovat hieman pidemmät kuin alkuperäisessä ohjessa. Lankaa olisi riittänyt täysimittaisiinkin, mutta 3/4-hihat sopivat mielestäni paremmin mallin keveään ilmeeseen. 

Sitä paitsi järkeilin, että jos säätila vaatii täyspitkät hihat, silloin saatetaan tarvita myös kunnolliset etukappaleet. Ja ne napit.

1. elokuuta 2015

Kolmen kulmurin kissa

Kämppämme kärkikarvaajalla on jo parin viikon ajan ollut aito kiekkoilijan hymy.


Kesäkuisella eläinlääkärikäynnillä huomattiin, että Usvan yläkulmuri heiluu. Hampaan juuri oli tulehtunut, mikä on tyypillinen sisäkissojen elintasosairaus. Eihän siinä muu auttanut kuin varata aika hampaanpoistoon.

Murehdin poisto-operaatiota etukäteen aika tavalla. Pohdin, kuinka Usvan raakaruoka-ateriointi mahtaa onnistua harvennetulla purukalustolla ja olisiko kissa surkeana monta päivää, jos syöminen tekisi kipeää.

Turhaan murehdin. Poisto sujui suunnitelmien mukaan ja muut hampaat todettiin hyväkuntoisiksi. Kipulääke annettiin pistoksena, joten kotihoidoksi riitti heräämisen vahtiminen ja pehmeä ruokavalio. Minni auttoi ansiokkaasti ensin mainitussa.


Usva oli heti rauhoituspöpperöstä selvittyään ihan oma itsensä - ja hirmuisen nälkäinen! Ensi töikseen se hoiperteli tuijottamaan tyhjää koiranruokakuppia ja hyppeli sitten ihan väkisin keittiötasoille ja kaapin päälle omalle ruokintapaikalleen etsimään sapuskaa.

Aluksi pilkoin toipilaalle tarjotut lihat ihan pieneksi silpuksi, mutta pian totesin sen liioitteluksi. Usva nimittäin rouskutteli menemään terrieriherran lattialle levittämiä keskisuuria koiranraksujakin ihan vanhaan malliin. Ilmeisesti suu ei ollut kovinkaan arka, ainakaan ruokahalu ei notkahtanut missään vaiheessa.

Toivottavasti tällä poistolla pärjätään nyt mahdollisimman pitkälle eteenpäin!

Tuo kuvassa näkyvä banaanilaatikko on muuten ollut Usvan ehdoton suosikki viime aikoina, eikä ihme - anatomisesti muotoiltu ja kaikkea!


Eihän lempilaatikkoa raaski heittää menemään, varsinkaan kun kissa on juuri selviytynyt urheasti hampaan menettämisestä. Chiquitan logo saa siis koristaa olohuonettamme kunnes Usva keksii jonkin vielä kivemman nukkuma-/kyttäyspaikan.