12. kesäkuuta 2015

Punainen mekko

Pahuksen kangaskaupat!

Mitään kivaa niistä ei löydä silloin, kun asiakseen menee etsimään. Mutta jos menee vain hakemaan silitettävää tukikangasta, niin ihan taatusti joka pöydästä ja palalaarista pilkottaa jotain, mitä tekisi mieli!


Niinhän siinä kävi, että tämä kivasti kuvioitu puuvillakangas hyppäsi väkisin käsivarrelleni palakankaista. Kaavakin oli jo valmiina mielessä: laskosmekko Suuresta käsityölehdestä 3/2013. Olin harkinnut sitä tuotantoon jo aiemmin keväällä. Lyhensin helmaa parikymmentä senttiä ja jätin vuorin pois.

Palassa oli useita värivirheitä, mutta kangasta oli kuitenkin sen verran paljon, että arvelin pystyväni välttämään virhekohdat huolellisella kaavojen asettelulla. Hahmottaakseni niiden sijainnin paremmin laskin kankaan ihan hetkiseksi lattialle. 


Minni kiirehti oitis paikalle muistuttamaan, miksi niin ei kannata tehdä. Makeimmat torkut saa vaatteiden päällä, eikä yhtään haittaa, vaikka ne olisivat vähän keskeneräisiä.


Sain kuin sainkin leikattua lähes kaikki virheet kappaleiden ulkopuolelle, vain yksi jäi takakappaleen vasempaan reunaan. Olisitteko huomanneet, ellette olisi tienneet? En minäkään. 


Jälleen kerran on pakko todeta, että Suuren Käsityölehden kokomitoitukset ovat melkoisen väljät. Kokotaulukon perusteella koko 34 olisi minulle vähän niukka, mutta vanhoista vahingoista viisastuneena tein mekon kuitenkin sen mukaan. 

Eipä ole niukkaa nähnytkään - yläselkä jää hieman koholle, ja vyötärön kohdalla muotolaskokset olisi voinut kurvailla vieläkin rohkeammin. Mutta oikein kiva, rento kesämekko on näinkin.


En ole mikään synnynnäinen ompelija, ja minulle käy monesti niin, että vaikka luen ohjeen huolellisesti ennen aloittamista, en hahmota kaikkia työvaiheita ennakkoon. Vähitellen olen oppinut luottamaan siihen, että kryptisiltä vaikuttavat kohdat selkiytyvät, kun saan tehtyä edeltävät vaiheet ja pääsen kääntelemään kappaleita käsissäni.

Tämän mekon kohdalla pähkäilin ennakkoon olkasaumoja. Yläosan sisäpuolella on yhtenäinen muotokaitale, joka ommellaan ensin päänteille ja sitten kädenteille. Kädenteille jätetään pienet aukot olkainten reunoihin. Seuraavaksi ohje neuvoo: "Ompele olkasaumat: aloita kädentieltä, ompele pääntien reunaan ja jatka muotokaitaleiden puolelle." 

En millään pystynyt käsittämään, kuinka voin jatkaa muotokaitaleiden puolelle, kun ne ovat jo paikoillaan. Ompelin pokkana ohjeen mukaan omituiseen kohtaan saakka ja - kas vain! Kun etu- ja takakappaleen olkaimet asettaa oikeat puolet vastakkain, ohje onkin yhtäkkiä ihan järkeenkäypä. Siitä vain, ensin olkasaumat ja sitten muotokaitaleiden olkasaumat!


Aina oppii uutta. Seuraavan kerran kun törmään samanlaiseen toteutukseen, hahmotan sen ehkä lukemallakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti