9. kesäkuuta 2015

Puhvihihapaita

Ompeluinnostus iski sopivasti juuri, kun säät alkavat olla turhan kuumia villalankojen kanssa puuhaamiseen.

Aloitin projektista, joka on odottanut vuoroaan toissakeväisestä Tallinnan reissusta lähtien. Ostin silloin Kangadzungelista pikkupilkullista puuvillaa aikomuksenani tehdä puhvihihapaita Joka tyypin kaavakirjan ohjeella. Kotona viikkasin kankaan nätisti laatikkoon. Ja sitten ompelin kaikkea muuta.


Suurin syy projektin viivästymiseen oli irrationaalinen nappilistajännitys. En ollut tehnyt sellaista aiemmin, ja jostain syystä kuvittelin sen olevan vaikeaa.


No eihän siinä mitään hankalaa ollut, vähän enemmän pikkutarkkaa näpertelyä vain. Napinläpien ja nappien ompelukin sujui kerta kerralta sukkelammin, kun teki kuusi yhteen menoon. Aurinkoisella parvekkeella istuskellen... 


Tein kirjan ohjeen mukaan koon XS, ja lopputulos on vallan oiva. Vyötäröllä on vähän väljää, mikä on tässä tapauksessa ihan hyvä juttu, sillä kangas ei jousta milliäkään.


Minulla on mielestäni varsin pelkistetty ja suoraviivainen maku ompelusten suhteen. Pidän napakasti istuvista muotolaskoksista, piilotetuista muotokaitaleista ja selkeistä linjoista. Ei röyhelöitä tai muita krumeluureja minulle. Mutta puhvihihat - kyllä, kiitos! Niiden kohdalla teen räikeän poikkeuksen. Ja syytän siitä Vihervaaran Annaa! 

Pikaisen googletuksen perusteella en suinkaan ole ainoa, jolle on jäänyt Annan nuoruusvuosista krooninen puhvivaje. Ihan sellaisia tv-sarjan Annan kokoluokan puhveja en kuitenkaan taitaisi osata kantaa. Tällaiset vähän pienemmät piisaavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti