1. huhtikuuta 2015

Ambrotype

Minusta taitaa sittenkin olla tulossa hartiahuivi-ihminen.


Ehdin jo ajatella, etteivät saalit ole minun juttuni. Kolmiohuivit ovat kyllä kauniita ja mielenkiintoisia neuloa, mutta yrityksistä huolimatta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään niitä. 

Kuluneen syksyn ja talven aikana olen kuitenkin tykästynyt toden teolla viime kesänä neulomaani pitkään saaliin. Lämpimään alpakkaan ja silkkiin on aika luksusta kääriytyä. Huivi-ihmisyys taisikin olla kiinni vain muotoseikoista.

Kevääksi halusin tehdä hieman keveämmän ja vaaleamman huivin. Langaksi valikoitui ihanan pehmeä Drops Cotton Merino, jossa on nimensä mukaisesti puolet puuvillaa. Lanka oli aivan taivaallista neulottavaa - lukuunottamatta yhtä kerää, johon oli osunut miljoona solmua. Se on myös konepestävää, joten uskaltauduin valitsemaan väriksi luonnonvalkoisen.


Halusin huiviini simppelin kuvion, jotta voisin käyttää sitä mahdollisimman monenlaisten vaatteiden kanssa. Nappasin mallineuleen Ambrotype -vauvan peitosta. Malli on helppo neulottava ja kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Eri suunnista katsottuna kuvio näyttää ihan erilaiselta.

Ohjeen muokkaamiseen huiviksi riitti, kun loi vähemmän silmukoita ja teki kapeammat ainaoikein-reunukset. Käytin vajaat 300 g lankaa. Pingotuksen jälkeen huivin koko on noin 150 cm x 47 cm, ja neulos venyy vielä reilusti molempiin suuntiin.


Kuvaussessio järjestettiin hämärän aprillipäivän kunniaksi parvekkeella. Kissat tarkenevat väijyskellä siellä jo hyvän aikaa. Itse tarvitsin vielä lisävarusteiksi kuuman teen ja villasukat. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti