27. huhtikuuta 2015

Parvekematto trikookuteesta

Asun ensimmäistä kevättä asunnossa, jossa on lasitettu parveke. Mitä luksusta! 

Parvekkeemme antaa etelään ja länteen, ja lasit pidetään visusti kiinni kissojen vuoksi. Aurinkoisina päivinä lämpötila parvekkeella nousee jo helposti pariinkymmeneen asteeseen. Olen määrätietoisesti keskittynyt nauttimaan lämmöstä ja unohtamaan, kuinka kuumaa parvekkeella tulee olemaan kesähelteillä...

Toistaiseksi betonilattia on kuitenkin vilpoisa varpaille, joten pöydän ääreen piti saada matto. Kun sopivaa räsyä ei tähän hätään löytynyt, virkkasin sellaisen itse. 


Trikookuteet olivat minulle aivan uusi aluevaltaus. Alkukömpelyyden jälkeen valmista tuli hurjaa vauhtia. Aika addiktoivaa puuhaa. 

Halusin välttää monille virkatuille matoille ominaisen ylikasvanut patalappu -lookin, joten valitsin malliksi simppelin ympyrän Novitan sivuilta. Sain 1,55 kilon vyyhdin riittämään 17 kerrokseen, kun tein viimeisen puolipylväillä.

Terrieriherran mielestä tuli hyvä joogamatto. Antoisan näköiset meditaatiosessiot sillä kyllä oli jo keskeneräisen maton päällä. 

19. huhtikuuta 2015

(Oh So Few) Chocolate Squares

Kevään edetessä iski akuutti ohuempien sukkien vaje, kun pari vuotta sitten valmistuneet keltaiset Paraphernaliat kuluivat harmillisesti puhki. 

Ajattelin ensin tehdä Kalajoet - taas kerran. Ne ovat joustavan kuvionsa ansiosta ylivertaisen istuvat ja kuitenkin mukavan kevyet jaloissa, kun suurin osa sukista on sileää. 

Lankalaatikon värimaailma ei kuitenkaan sopinut yhteen vesistöteeman kanssa, joten ryhdyin pohtimaan, millaisen muunlaisen joustavan kuvion jokien kohdalle voisi istuttaa. Pitkän ja ankaran testitilkkuilun jälkeen syntyivät nämä suklaapalasukat.


Sukat ovat paljon velkaa esikuvilleen. Ruutukuvion lisäksi eroa löytyy kantalapusta, josta tein vahvistetun, ja varren joustimesta. Ja silmukoita taitaa ylipäätään olla muutama enemmän. 

Yhtäläisyyksistä huolimatta rohkenin kirjoittaa mallin omaksi ohjeekseen. Ei sitten tarvitse itsekään yhtä pitkän kaavan mukaan pähkäillä, kun seuraavan kerran iskee vaje.

Vaikka suunnittelussa kesti, sukista tuli lopulta superhelpot ja -nopeat neuloa, kun kuviokin on pelkkää oikeaa ja nurjaa.


Mallia Ravelryyn lisätessäni törmäsin outoon ongelmaan: en saanut ohjetta menemään kiltisti omaan "kauppaani", vaan sivusto loi väkisin toisen, oletusnimisen lähteen. Ehdin kiukutella hyvän aikaa ennen kuin löysin kohdan, josta sain ohjeen siirrettyä oikeaan paikkaan. Siispä muistilapuksi minulle ja muillekin: lähdettä ei muuteta pro-osiosta, vaan mallin omalta sivulta edit-kynää klikkaamalla!

15. huhtikuuta 2015

Keijun lapaset

Tiesittekö, että hammaskeijulla on vähemmän tunnettu kollega, lapaskeiju? Se tuo uudet lapaset postilaatikkoon, jos vanhat joutuvat kadoksiin tai jäävät pieniksi.


Sain luvan tehdä ystäväni tyttärelle hieman suuremmat lapaset. Kovin pienet tuli tosin uusistakin - vastaanottajalla on ikää vajaat viisi kuukautta.

Värillä ei kuulemma ollut väliä, joten kaivelin lankalaatikkoani ja löysin pesunkestävää villaa ärhäkän turkoosina ja rauhallisempana tummansinisenä. Mikäs se sopivampaa, sukupuolten värikoodaushan on ihan passé!


En ole juurikaan neulonut vauvoille, joten koon arvioiminen tuntui aika hankalalta. Onneksi sain ohjenuoriksi joitakin selkeitä senttimittoja. Koko varsi joustaa aika reteästi, joten toivottavasti nämä ovat myös kätevät pukea.

Aloitin kärjistä, jotta sain kämmenosasta helposti mittojen mukaisen. Rannekkeeksi tein pätkän 2 o, 2 n -joustinta samalla silmukkamäärällä. Sitten lisäsin reilusti silmukoita ja neuloin varren 4 o, 1 n ja 2 o, 3 n -joustimia. Päättelin silmukat mahdollisimman joustavasti Knittyn ohjeen mukaan.

Lankaa kului noin 30 g, ja tummansinistä jäi jäljelle vain tuo ylemmässä kuvassa näkyvä pikkuruinen nöttönen. Enempiin raitoihin siitä ei olisi enää riittänyt, mutta muutaman sydämen sain kirjottua koristeiksi. Ajattelin, että sen verran saa hempeillä. Miehen mielestä näyttävät kuulemma kärpäsiltä...

12. huhtikuuta 2015

Pyörähame

Keväisempiä hameita kaapista kaivellessani huomasin, että viime syksynä valmistunut pyörähame oli jäänyt tyystin esittelemättä. Se piti saada tulenpalavalla kiireellä valmiiksi muuatta edustustilaisuutta varten, eikä juhlien jälkeen tullut enää mieleen ottaa kuvia.


Paksuhko (sisustus)kangas tarttui aikanaan heräteostoksena mukaan hakiessani Eurokankaasta tarvikkeita Peppi-näytelmän asua varten. Muistaakseni suunnittelin alunperinkin kankaasta hametta. Miksiköhän siis olin ostanut niin lyhyen pätkän, että kuvioita oli mahdotonta asetella mitenkään järkevästi tai sievästi... Leikkausvaiheen kiroiluun nähden lopputulos on kuitenkin ihan kelpo. 


Eilisen lämmön innoittamina kävimme Minnin kanssa pihalla. Taas on uusi piha vallattavana ja uudet seinänvierustat hiippailtavina. Perinteiseen tapaan kevään ensimmäinen ulkoilu oli lyhyt ja koostui lähinnä köpöttelystä takaisin kohti rappukäytävän ovea.


Pari pylvästä Minni ehti sentään matkan varrella kiertää kissamaisesti väärältä puolelta.

1. huhtikuuta 2015

Ambrotype

Minusta taitaa sittenkin olla tulossa hartiahuivi-ihminen.


Ehdin jo ajatella, etteivät saalit ole minun juttuni. Kolmiohuivit ovat kyllä kauniita ja mielenkiintoisia neuloa, mutta yrityksistä huolimatta en ole oikein koskaan oppinut käyttämään niitä. 

Kuluneen syksyn ja talven aikana olen kuitenkin tykästynyt toden teolla viime kesänä neulomaani pitkään saaliin. Lämpimään alpakkaan ja silkkiin on aika luksusta kääriytyä. Huivi-ihmisyys taisikin olla kiinni vain muotoseikoista.

Kevääksi halusin tehdä hieman keveämmän ja vaaleamman huivin. Langaksi valikoitui ihanan pehmeä Drops Cotton Merino, jossa on nimensä mukaisesti puolet puuvillaa. Lanka oli aivan taivaallista neulottavaa - lukuunottamatta yhtä kerää, johon oli osunut miljoona solmua. Se on myös konepestävää, joten uskaltauduin valitsemaan väriksi luonnonvalkoisen.


Halusin huiviini simppelin kuvion, jotta voisin käyttää sitä mahdollisimman monenlaisten vaatteiden kanssa. Nappasin mallineuleen Ambrotype -vauvan peitosta. Malli on helppo neulottava ja kaikessa yksinkertaisuudessaan todella kaunis. Eri suunnista katsottuna kuvio näyttää ihan erilaiselta.

Ohjeen muokkaamiseen huiviksi riitti, kun loi vähemmän silmukoita ja teki kapeammat ainaoikein-reunukset. Käytin vajaat 300 g lankaa. Pingotuksen jälkeen huivin koko on noin 150 cm x 47 cm, ja neulos venyy vielä reilusti molempiin suuntiin.


Kuvaussessio järjestettiin hämärän aprillipäivän kunniaksi parvekkeella. Kissat tarkenevat väijyskellä siellä jo hyvän aikaa. Itse tarvitsin vielä lisävarusteiksi kuuman teen ja villasukat.