7. maaliskuuta 2015

Batiikkikukkamekko

On jälleen se aika vuodesta, kun lisääntyvä valo herättää kesämekko-ompelijan talviuniltaan.

Helmi-maaliskuussa on hyvä aika aloittaa: käsityölehtien kevät- ja kesänumeroita löytyy vielä suoraan hyllystä kirjastossa, ja kangaskaupoissa on esillä kevään uutuuksien ohella myös syksyn jämiä. Omaan värisilmääni kevät- ja kesäkankaat ovat usein joko turhan räikeitä tai pastelleja.


Olen edelleen jumissa selkeissä linjoissa, polvipituisissa helmoissa, prinsessaleikkauksissa ja fiftarivaikutteissa. Hyvä niin, sillä aiempien etsintöjen ansiosta mieleen tuli heti muutama vaihtoehto.


Tässä laskosmekossa (Suuri käsityölehti 4/2013) on kaunis helma ja juuri sellainen vyötärökaitale, joita olen lisäillyt moniin aiempiin projekteihini. Yläosa sen sijaan on ehkä turhankin vähäeleinen. Kenties siitä saisi mielenkiintoisemman muotoilemalla pääntien uudelleen.


Tätä mallia luonnehditaan lehdessä (Suuri käsityölehti 3/2013) epämääräisesti "vintagemekoksi". Leikkaus on aika jännittävä! Kaavanosia on tasan kaksi: etu- ja takakappale. Molemmissa on nerokkaat muotolaskokset. Tätä täytyy vielä joskus kokeilla, vähän lyhyemmällä helmalla.


Tällä kertaa päädyin kuitenkin Burda 5/2011 -lehden malliin 108 A. Yllä olevan kuvan perusteella olisin tuskin innostunut, mutta samasta mekosta oli lehdessä myös pidempi versio, jonka linjat näyttivät huomattavasti houkuttelevammilta:


Molemmissa mallimekoissa näytti olevan jonkin verran väljää vyötäröllä. Sovittaessa kaavat istuivat kuitenkin täydellisesti, joten en tehnyt niihin mitään muutoksia. Ehkä mekot eivät vain sopineet pitkille, hoikille valokuvamalleille, varsinkaan kun mekko on mitoitettu hieman lyhyemmälle varrelle kuin Burdan mallit yleensä.

Selän pitkää piilovetoketjua jännitin - yleensä olen siirtänyt vetoketjun sivusaumaan, mutta tässä mallissapa ei ole sellaisia ollenkaan! Pakko oli uskaltaa, ja hyvä siitä tuli. Voisin viimein hankkia piilovetoketjupaininjalan, niin ei tarvitsisi näin paljon jännätä.


Helman pituus on juuri ja juuri riittävä, seuraavalla otolla lisään ehkä muutaman sentin. Tässä ohjeen mukaisessa pituudessa mekko vei vaatimattomat 1,1 metriä kangasta, ja se on kyllä mallille suuri plussa.

Kun kankaan kulutus on maltillinen, kaltaiseni saiturikin raaskii ostaa juuri sitä kangasta, joka silmää eniten miellyttää, vaikka se olisikin metrihinnaltaan hieman tyyriimpää. Vaihtoehtoja on muutenkin enemmän, kun palakankaistakin saattaa löytyä sopiva pätkä. 


Vertailun vuoksi yllä esiteltyihin Suuren käsityölehden mekkoihin kuluu kumpaankin noin 2,3 metriä kangasta ja vielä pari metriä vuorikangasta päälle. Niin ihania kuin runsaat liehuhelmat ovatkin, tuplametrit tarkoittavat tuplahintaa.

Mieluummin teen samoilla euroilla tuplamäärän mekkoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti