7. helmikuuta 2015

Hullut terrierisukat ja -haalari

Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että tulen vielä joskus esittelemään blogissani koiran vaatteita, olisin nauranut päin naamaa. 

Ulkoilevan lemmikin kuuluu saada käyttäytyä eläimellisesti: nuuskia, kahlata ja rypeä. Vaatteiden ajattelin olevan tässä touhussa vain tiellä.

Mikä logiikassani mätti? Tietenkin se, että jos unohdetaan rusetit ja Burberry-ruudulliset lämmikeloimet, koirien vaatteet on suunniteltu nimenomaan mahdollistamaan eläimellinen meno.


Lyhyet koivet yhdistettyinä pitkiin maha- ja tassukarvoihin pitävät huolen siitä, että koirakämppikseni näyttää keväästä syksyyn suunnilleen tältä.

Lika nyt ei vielä ole ongelma - sitkeästi vain huuhdotaan ja kuivataan lenkin jälkeen, jos ei haluta mutakuorrutusta mattoihin. Kurahaalareita meillä ei siis käytetä.

Mutta sitten tulevat talven nollakelit.


Nuoskalumi tarttuu turkkiin aika tehokkaasti. Mikä ikävintä, se pakkautuu tiiviiksi paakuiksi polkuanturoiden väliin niin, ettei koira kärsi edes kävellä. Siinä alkaa vankkumattominkin eläinvaatteiden vastustaja murtua, kun pysähtelee aamulenkillä sadan metrin välein sulattamaan lunta paljain käsin koiran tassuista. 

Eläinkauppojen valmistossut eivät tässä tapauksessa auttaneet, koska rodun mittasuhteet ovat niin hullunkuriset: suuret tassut ja kapeat kintut. Tassuosastaan sopivan kokoisia tossuja ei tahdo saada varresta kyllin kireälle, joten jalkineet tipahtelevat reitin varrelle.


Ratkaisin ongelman niin kuin neuloja sen ratkaisee: villasukilla!

Kantapää on maltillisesti muotoiltu lyhennetyillä kerroksilla, ja varret ovat joustinta pukemisen helpottamiseksi. Neuloin varteen sopivalle korkeudelle reikärivin, josta pujotin läpi kuminauhan ja lisäsin nyörinkiristimen.

Tossut ovat huopuneet käytössä jonkin verran mutta kestäneet kuitenkin ehjinä jo hyvän aikaa. Kangastossuihin verrattuna näissä on se etu, että kynnet mahtuvat läpi neuloksen rei'istä, joten pito on ihan kohtalainen. Toistaiseksi kaikki neljä tossua ovat myös pysyneet tallessa. Jos joku niistä sattuisi katoamaan hankeen, ainakaan ei tarvitse ostaa neljää uutta tilalle. Sen kun näpertää yhden lisää.


Tassut ovat ehdottomasti tärkein suojelualue. Jos haluaa välttää myös lumipaakkujen kerääntymisen kainaloihin ja rintatupsuun, voi tossujen kaveriksi pukea itsetehdyn haalarin. Se on liukasta ulkoilukangasta, joten siihen ei tartu juuri mikään. Peräpäästä haalari on avoin, joten sinne voi muutama lumipallo kertyä. Ne eivät kuitenkaan menoa haittaa.


Miltä kuulostaa? Joko minusta on hullun kissanaisen lisäksi tullut hullu koiravaatturi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti