31. joulukuuta 2015

Sukkia sukupolville

Ystäväni tyttären yksivuotissynttäreiden lähestyessä utelin, olisiko päivänsankari minkäänlaista neuletta vailla. Sain luvan tehdä sukat vaikka molemmille.


Joten tein. Kolme kerää Gjestalin Maijaa riitti kahden sukupolven sukkiin. 

Pienemmät ovat malliltaan Nellas Aprilin All the Way, ja niihin kului 36 grammaa lankaa. Sukat ovat kauttaaltaan mukavan joustavat pieniin mutta kasvaviin jalkoihin.

Täysikasvuisiin jalkoihin neuloin Tiina Kuun Hovineidon hienommat. Tämä on yksinkertaisen tyylikäs ja kaunis malli, jonka uskon sopivan hyvin saajalleen. Lankaa kului 85 g.


Hovineidot oikuttelivat neulottaessa jonkin verran. Ensin säädin puikkokoon kanssa. Sitten en saanut sukan kärjestä sopivaa ja jouduin säveltämään ihan omanlaiset kavennukset. Kun yksi sukka vihdoin oli valmis, lähdin hienostelemaan kiekuroita peilikuviksi toiseen - ja eikös sinne jäänyt yksi onneton palmikonkierto väärin päin. Ei muuta kuin puolet teräosasta purkuun.

Onneksi lopputulos palkitsee tälläkin kertaa. Voin saman tien luvata, että ensi vuonna neulon ainakin pari paria Tiina Kuun suunnittelemia sukkia. Ja yritän mokailla niiden kanssa vähemmän!

28. joulukuuta 2015

Optimania

Melkein kaikki neulojat potevat joskus neuloosia, ja startiittikin on monelle tuttu vaiva. Itselleni tyypillisin on oireyhtymä, jota voisi kutsua vaikka optimaniaksi.

Kyse on pakkomielteisestä tarpeesta löytää paras mahdollinen neulemalli, kuvio, pintaneule, lisäys-/kavennustapa tai muu tekniikka käsillä olevaan projektiin. Kyllin hyvä ja riittävän siisti ovat optimaniasta kärsivälle tuntemattomia käsitteitä. Jossain on oltava parempi ratkaisu tai jollei ole, sellaisen voi ehkä kehitellä itse.

Taudin tunnusomaisimpia oireita ovat maaninen neulekirjojen, Ravelryn, Pinterestin ja neulesivustojen selailu sekä ylenpalttinen kaavioiden luonnostelu. Näiden lisäksi esiintyy poikkeuksellisen raivoisaa mallitilkkuilua sekä aloitetun neuleen toistuvaa purkamista. Vaikeissa tapauksissa optimania voi aiheuttaa yleistä ärtyisyyttä ja keskittymiskyky muuhun elämään saattaa hetkellisesti alentua.

Ärhäkimmät taudinkuvat liittyvät itse suunniteltuihin tai improvisoituihin malleihin, mutta lievempiä oireita voi esiintyä myös sovellettaessa valmiita malleja (esim. joustinten muuttaminen symmetrian vuoksi tai peilikuviksi asettuvien lisäysten/vähennysten etsiminen).

Uskoakseni optimanian puhkeamiselle ovat altteimpia kaltaiseni harrastajat, joiden neulomistahti ei ole aivan yhtä kiivas kuin ahkerimpien neulojien. Yhden pipon talvessa neulova on taipuvaisempi optimoimaan työtään kuin joka kuukausi uuden tikutteleva.

Itselläni oireet ovat toistuneet viime aikoina sen verran tiheästi, että pelkään taudin alkavan kroonistua. Tuorein esimerkki ovat nämä sisäkäyttöön tarkoitetut ranteenlämmittimet.


Kuinka monta kertaa voi ihminen aloittaa alusta näin yksinkertaiset putkilot?


Voi kuulkaa.
Aika monta.

Piti löytää sopiva pitsikuvio (ei löytynyt valmiina, joten muokkasin), optimoida kahden erilaisen joustimen leveydet, suunnitella siirtymä joustimesta pitsiin ja päinvastoin sekä sovittaa kaikki silmukkamäärään, jolla rannekkeista tuli täydellisen istuvat mutta ei liian kireät (52 s).

Langaksi piti löytää jotain ylellisen pehmeää, joka toisi kuvion kauniisti esiin. Itse rannekkeisiin kului 27 g Sandnes Lanett Baby Ullia, ja mallitilkkuihin meni 10 g lisää.

Onneksi tuli sentään valmista joululoman puitteissa. Paluu vetoisiin luokkahuoneisiin tulee olemaan huomattavasti miellyttävämpää näiden kanssa.

24. joulukuuta 2015

Leann Dubh

Vapaapäivä ja aurinko paistaa! Se tarkoittaa kuvaussessiota, näyttipä kalenteri aattoa tai pyhää.

Tämä villatakki odotti viimeistelyä hyvän aikaa, syinä siihen lähemmäs 30 pääteltävää langanpäätä ja kankaasta ommellut taskut, jotka olivat minulle ensimmäiset laatuaan.


Malli on Ysolda Teaguen Pumpkin Ale - ja silkkaa neroutta! Ensin neulotaan selkä, jonka reunoista poimitaan silmukat sivukappaleita varten. Niiden jälkeen tehdään hihat ja kaulus, ja lopuksi ommellaan taskut. 

Erikoisesta rakenteesta huolimatta - tai kenties juuri sen ansiosta - tuloksena on maagisen hyvin istuva vaate.


Tällä kertaa mies pääsi valitsemaan värin lankakaupan hyllyltä. Itse en ehkä olisi osannut tarttua ruskeanharmaaseen sävyyn kaikkien väri-ihanuuksien keskellä, mutta kannatti uskoa makutuomaria. Hillityn värin ansiosta kaunis malli pääsee päärooliin ja takki on helppo yhdistää monenlaisiin vaatteisiin.


Pumpkin Aleksi en tätä kuitenkaan osaa kutsua, niin kaukana ollaan alkuperäisestä kurpitsanoranssista versiosta. Olkoon tämä siis vaikka Leann Dubhia, tummaa irkkustoutia. Äänneasun voitte halutessanne tarkistaa nettisanakirjasta.


Huomaatteko, kuinka kiltisti terrieriherra jököttää aloillaan, vaikka ilkeä tuuli on ripustanut hihnan partaan? Toisikohan toinen valkoparta sille illalla mittavan luun?

14. joulukuuta 2015

KonMari

Koska muoti-ilmiöillä on tapana tavoittaa minut jälkijunassa, olen tänä syksynä intoillut KonMarista.

Suppeasti määriteltynä kyse on japanilaisen Marie Kondon kehittämästä järjestelytekniikasta, jossa kodin esineet kootaan yhteen tavararyhmittäin, poimitaan joukosta säilytettäviksi vain iloa tuottavat esineet ja järjestetään ne uudelleen paikoilleen.

Pidemmälle vietynä KonMari on myös ajattelutapa ja asenne tavaraa kohtaan. Ydinajatus on, että meidän tulisi ympäröidä itsemme vain sellaisilla esineillä, jotka herättävät meissä iloa. Kun vapautamme itsemme turhasta tavarasta ja sen vaatimasta huolenpidosta, meille jää enemmän tilaa elää ja ajatella. Esineitä valitessa päätöksentekokyky vahvistuu ja itsetuntemus kasvaa.


Kondo kertoo kirjassaan aloittaneensa sisustuslehtien lukemisen 5-vuotiaana. Sen kyllä huomaa. Kirjassa kuvaillaan ihannoiden raikkaan avaria koteja, joissa Kondon tyytyväiset asiakkaat joogaavat tai siemailevat yrttiteetä.

Mutta vaikkei tavoittelisi näin chiciä lopputulosta tai kovin suurta elämänmuutosta, KonMari on erinomainen opus herättämään lukijan pohtimaan suhtautumistaan tavaraan.

Valokuvat ennen

Itselleni suurin ahaa-elämys oli moneen kertaan toistettu periaate: valitse esineet, jotka haluat säilyttää, älä niitä, jotka joutavat pois. Keskittyminen pelkästään poistettaviin tavaroihin tekee tyytymättömäksi. 

Minulla on luontainen tarve pitää tavarapaljous kurissa, joten käyn aina silloin tällöin kaappeja läpi etsien jotakin hävitettävää. Vasta nyt aloin toden teolla miettiä, millaiseksi käsitykseni kodistani muodostuu, jos keskityn aina etsimään sieltä turhaa, rumaa ja rikkinäistä. Entä jos yrittäisinkin huomata sen, mikä tuottaa minulle iloa?

Valokuvat jälkeen

Kondon tapa selittää tekniikkansa on mystifioiva ja esineitä inhimillistävä, mutta hänen teeseilleen löytää helposti arkisempiakin perusteluja.

Kondo neuvoo esimerkiksi, että käsiteltävän tavararyhmän kaikki esineet on valikoinnin aluksi "heräteltävä unestaan" siirtämällä ne yhteen kasaan. Kuulostaa ehkä turhalta vaivalta, mutta kirjoja järjestäessäni totesin, että tällä vaiheella todella on merkitystä.

Jos kirjat yrittää valita suoraan hyllystä, on aivan liian helppoa hypätä epävarmojen tapausten yli. Ne jäävät hyllyyn vain, koska niille ei vaivaudu tekemään mitään. Mutta jos kirjat kippaa ensin lattialle, ne on joka tapauksessa siirrettävä joko poistettavien tai säilytettävien pinoon. Kumpikaan vaihtoehto ole toista vaivalloisempi.

Myöskään käytettävissä oleva tila ei ala yhtä helposti vaikuttaa päätöksiin, kun esineet on nostettu pois säilytyspaikoistaan.


KonMari herätti myös kysymyksiä. Kondo suosittelee nimenomaan tavaran pois heittämistä - eteenpäin lahjoittaminen saattaisi olla karhunpalvelus, jos sysäämme vain turhat tavaramme muiden taakaksi. 

Muutenkin Kondo rohkaisee hävittämään hyvällä omallatunnolla kaiken, mikä on "suorittanut tehtävänsä elämässämme". Jos jostakin esineestä luopuminen epäilyttää, on parempi laittaa se menemään. Aina voi hankkia uuden tilalle, jos alkaa kaduttaa!

Ekologiselta kannalta ajateltuna nämä neuvot kuulostavat aika hurjilta. Pitäisikö esineet siis kuskata kaatopaikalle heti kun niihin hieman kyllästyy ja ostaa surutta tilalle uusia, jotka tuottavat enemmän iloa?

Toisaalta monet varmasti tarvitsevat jonkinlaisen synninpäästön ja hieman rohkaisua kyetäkseen luopumaan käyttökelpoisesta tavarasta. Jotkut säilyttävät harhaostoksia kaapin perukoilla kuin katumusharjoituksena muistuttamassa menneistä hairahduksista. Itse käytän sitkeästi loppuun tympeän hajuiset suihkusaippuapullot ja säilytän kulahtaneet käsipyyhkeet "kaiken varalta", vaikka parempia olisi tusina. Onkos siinä järkeä?


Karsimisvaiheen jälkeen KonMariin kuuluu tavaroiden järjestäminen. Hurahdin täysin Kondon tapaan viikata vaatteet. Lopputulos vakuutti jopa miehen, ja sain oman kaappini jälkeen järjestää myös hänen paitansa ja sukkansa!

Samoilla vauhdeilla taittelin kangaslaatikkoonkin jonon. Eikö olekin mahtava? Toisessa päässä ovat suuremmat kankaat, toisessa tilkut, välissä tuki- ja vuorikankaat.


KonMari-kirja on hämmentävä sekoitus pintaa ja syvyyttä. Yhtäältä Kondo rohkaisee luopumaan turhasta roinasta ja luottamaan siihen, että muistot ja persoonallisuus ovat meissä, eivät tavarassa. Toisaalta tuntuu siltä, että uutta minuutta rakennetaan nimenomaan esineiden kautta - niiden huolella valittujen säilytettävien esineiden. 

Suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan tekniikkaa vaikka vain yhden tavararyhmän kohdalla. Minulle ainakin tuli hieman kevyempi olo.

23. marraskuuta 2015

Puhelinpussukka

Kävinpä minäkin reilu viikko sitten Tampereen käsityömessuilla - ensimmäistä kertaa ikinä! Sain välikäden kautta päivälipun, ja lähdin parin ystävän kanssa katselemaan tarjontaa, vaikka suuriin hankintoihin ei ollut tarvetta tai varaa. 

Päiväksi valitsimme sunnuntain, mikä oli ilmeisesti fiksu päätös. Käytävillä mahtui seilaamaan kohtuullisen hyvin. Tästä huolimatta minuun meinasi jo A-hallin kierrettyämme iskeä messuähky. Katseltavaa oli niin paljon, että silmissä vilisi. 

Lankahyllyt vetivät minua puoleensa yllättävän vähän. Messuille lähtö tuli lyhyellä varoitusajalla, enkä ollut ehtinyt miettiä, mitä tarvitsisin. Heräteostoksiakaan en oikein osaa tehdä.

Eniten huomasinkin himoitsevani erilaisia kangaslaukkuja, joita oli myynnissä monilla osastoilla. Aivan täydellistä kuosin, värin ja mallin yhdistelmää ei osunut silmään, muuten olisin napannut mukaani olkahihnallisen kukkarolaukun.

Pienempiä puhelinpussukoitakin katselin sillä silmällä, koska kadotin vanhan kangaskoteloni taannoin. Niiden kohdalla iski kuitenkin ajatus, joka lienee monelle käsityömessujen kävijälle tuttu: tällaisen osaan kyllä tehdä itsekin.

Tarvikkeet kierrätysvetoketjua myöten löytyivät kotoa, joten eikun tuumasta toimeen. 



Netistä löytyy useita selkeitä, kuvallisia ohjeita vetoketjullisen pussukan ompelemiseen. Itse sovelsin Vaapulan ohjetta. Halusin vetoketjun pitkälle sivulle, koska soiva luuri on paljon nopeampi saada ulos sivukautta. 



Lisäsin toiselle puolelle taskun, johon mahtuu vaikka nenäliina tai lunttilappu. Taskun taakse silitin tukikangasta; päällisen ja vuorin väliin laitoin vanua kuten Perhonen korvanlehdellä -sivuston ohjeessa.


Tuonne yläreunaan oli tarkoitus laittaa sauman väliin pienet kangaslenkit, jotta pussukkaan saisi tarvittaessa kiinnitettyä olkahihnan. No niinhän siinä kävi, että ompelusession jälkeen pöytää raivatessa mokomat suikaleet löytyivät ompelutarvikelaatikon kannen alta... 

En lähtenyt enää purkamaan. Oli niin nopsa projekti, että teen toisen hihnallisen tarvittaessa.

14. marraskuuta 2015

Full-Hem Skirt

Jo hyvän aikaa olen haaveillut leveähelmaisesta pilkkuhameesta. Vähän sellaisesta 60-luvun kellohameiden henkisestä. 

Mutta ei ihan niin ylettömän runsaalla helmalla.
Eikä ihan niin isoilla pilkuilla. 
Eikä ihan niin reteissä väreissä. 

Kun eihän sellaiseen oikeaoppiseen polka dot -hameeseen kuitenkaan (o)saisi arkena pukeutua.


Sainpa sitten käsiini 110 cm x 140 cm palan huomattavan maltillista pikkupilkullista kangasta. Viimeinkin tilaisuus huomattavan maltilliseen, leveähelmaiseen pilkkuhameeseen! 

Ajattelin ensin puolikelloa, mutta helma olisi jäänyt turhan lyhyeksi näin kapeasta kankaasta. Piti siis harrastaa hieman kaavaoptimointia. Samalla pääsin testaamaan taannoin hehkuttamaani Tanya Whelanin mekkokirjaa.


Muokkasin hameen peruskaavasta A-linjaisen version ja siitä edelleen levennetyn muunnelman, jota kutsutaan kirjassa nimellä "Full-Hem Skirt". 

Kaavanmuutoksista on selkeät vaiheittaiset piirrokset, mutta tarkkoja senttejä ei juuri mainita. Sanotaan vain "levitä tasaisesti" ja "piirrä kaarevasti". 

Levensin siis kaavaa sen verran, että kankaan koko leveys tuli hyödynnettyä optimaalisesti.


Lopputuloksena ylhäältä napakasti istuva, helmasta avara perushame ja kaavat, joilla saa taiottua maltillisesti hulmuavan hameen kapeammistakin kankaista, vaikkapa käsityöpuuvillasta.

Tykkään! Vyötärökaitaleen tein tähänkin Ditto Fabricsin ohjeella, matalampana vain. 

8. marraskuuta 2015

December Socks

Joskus ei meinaa natsata millään. Malli ja lanka eivät vain pelaa yhteen. Kanssaneulojien projekteissa sama yhdistelmä näyttää toimivan loistavasti, mutta omasta yritelmästä tulee sotkuinen syherö.

Näin kävi useampaankin otteeseen tämän lahjasukkaparin kanssa.

Kokeilin ainakin neljää mallia ja vaihdoin lankaakin kahdesti ennen kuin löytyi sekä käsialaani että lahjan saajan olemukseen sopiva kombinaatio. 

Voittajayhdistelmäksi muodostui lopulta Niina Laitisen suunnittelema December Socks ja Novitan tämän syksyn uutuuslanka Nordic Wool. 


December Socks -mallista on tarjolla kaksi versiota: Nallelle tai Seiskaveikalle. Aloitin sukat ensin Nallesta, mutta minun käsialallani varsi vaikutti turhan naftilta. 

Vaihdoin siis langan hieman paksumpaan Nordic Wooliin ja neuloin Nallelle tarkoitetun ohjeen mukaan. Varsista jätin pois yhden mallikerran toiston. Lankaa kului vallan sopivasti 92 g.


Täysivillainen Nordic Wool osoittautui ihan mukavaksi neulottavaksi. Aika karheaa se on, mutta luonteikkaalla tavalla. Plussaa avainlippumerkistä, konepestävyydestä ja värikartasta. 

Hintaa on kuitenkin sen verran, että saatanpa käyttää jatkossa samat roposet muiden pohjoismaisten valmistajien pehmoisempiin lankoihin.


Sukat ovat menossa henkilölle, joka pitää kuvioista ja voimakkaista väreistä mutta pukeutuu silti melko hillitysti. Toivottavasti tumman luumun ja herkän kuvion yhdistelmä miellyttää saajaa. 

Itse ainakin olen lopputulokseen tyytyväinen. Paremmat tuli kuin yhdestäkään muusta testatusta vaihtoehdosta. Kyllä kannatti aloittaa vielä kuudennen kerran alusta!

17. lokakuuta 2015

Lintuhame

Vaatekaapin täydennys jatkuu hamehommilla. Käytin Uusi hame päivässä -kirjan viistottua A-linjaisen hameen kaavaa, jonka olin testannut kerran aikaisemmin. Melkoista luksusta kyllä tällainen tasan tarkkaan omilla mitoilla tehty vaate!


Ohjeesta poiketen tein yhdestä kappaleesta taitettavan vyötärökaitaleen, jonka ompelin Ditto Fabricsin kuvallisen vyötärökaitaleohjeen mukaan. Normaaliversiooni verrattuna kaitaleessa oli hieman enemmän tikattavaa, mutta lopputulos on hyvinkin vaivan arvoinen: siisti ja napakka. Taidan käyttää ohjetta jatkossakin.


Helmaan lisäsin kapean kaitaleen kauluspaidasta yli jäänyttä tummanruskeaa kangasta. Yksivärinen reunus helmassa kehystää kivasti pikkukuviollisen hameen.


Vihdoin pääsin myös testaamaan kesällä hankkimani piilovetoketjupaininjalan, joka osoittautui erittäin näppäräksi apuvälineeksi - kunhan sen ensin sai ärräpäiden ja teekkarin avustuksella asennettua kiinni ompelukoneeseen! 

Joko alkaa mennä välineurheilun puolelle, kun yksinkertaisen hameen tekemiseen tarvitaan neljää eri paininjalkaa? 


Tavallista vetoketjupaininjalkaa käytin vyötärökaitaleen ja helman päällitikkauksiin, sillä tikkausjalkaa en omista. Vetoketjupaininjalalla saan tikin nätimmin lähelle reunaa kuin tavallisella.

Kangaslaatikkoni pursuaa jälleen tavaraa: ompelujonossa on laskujeni mukaan kolme hametta, kaksi paitaa ja yksi mekko. Mutta näin ilmojen kylmetessä tekee mieli vain neuloa. Onneksi lankaakin riittää!

3. lokakuuta 2015

Paraphernaliat ystävälle

Muutama viikko sitten sain ajatuksen neuloa parille ystävälleni joululahjaksi sukat. Koska inhoan kiirettä, päätin aloittaa heti.

Yleensä neulon muille ainoastaan tilauksesta, jotta saan lopputuloksesta varmasti vastaanottajan toiveiden ja mittojen mukaisen. Yritin nytkin valita värit ja mallit mahdollisimman huolella saajien mukaan.


Ensimmäiselle lahjottavalle tarvitsin sukat, jotka sopivat pitkiin mutta kapeisiin jalkateriin. Taina Anttilan Paraphernalia-malli tuli heti mieleeni.

Ohjeessa teräosan pituutta säädellään kantapään aloituskohdalla. Silmukoiden määrä on kaikissa ko'oissa sama, joten isommistakaan sukista ei tule liian leveät lötteröt. Teräosan päällä jatkuva joustin antaa riittävästi tilaa erikokoisille jaloille.


Neuloin itselleni Paraphernaliat muutama vuosi sitten, ja niistä tuli minun käsialallani aika naftit. Tällä kertaa käytin paksumpaa lankaa kuin ohjeessa, Gjestalin Maijaa.

Väriksi valitsin tumman turkoosin, koska se on ensimmäinen väri, joka minulle tulee sukkien saajasta mieleen. Ainakin omasta mielestäni näistä tuli oikein nätit. Toivottavasti ovat mieleiset.

Toiseenkin sukkapariin on jo lanka hankittuna ja malli valittuna. Tulossa on monituntisia bussi- ja junareissuja, joten eiköhän sekin pari valmistu hyvissä ajoin. 

30. syyskuuta 2015

Naisen kauluspaita

Syksy tuo jälleen tullessaan toimistohommia ja tarpeen siisteille sisävaatteille. 


Aloitin vaatekaapin täydentämisen ompelemalla itsellenikin kauluspaidan, kesän onnistuneen miehen kauluspaita -kokeilun rohkaisemana.


Malli on Burda-lehden 4/2011 kaava 105 pienin muutoksin. Alkuperäinen malli on väljä ja suora, vyötärölaskoksia ei ole lainkaan. Burdalle tyypilliseen tapaan samaa kaavaa sovelletaan kuitenkin useampaan lehden malliin, joten laskokset löytyvät suoraan kaavasta pidempää paitamekkomallia varten.


Levensin takakappaleen laskoksia hieman, ja hyvin se istuu, vaikka kuviin tuli tuhat ryppyä. Helma on alkuperäinen, siitä tekisin uusintaotolla takaa hieman lyhyemmän ja huomattavasti maltillisemmin kaartavan.


Mallin hauskin yksityiskohta löytyy hihansuista: ylipitkät, napittomat hihansuukaitaleet halkioilla. Superhelpot tehdä, superkivat käyttää! Perintönä saamani rumat, luisevat kämmenselät jäävät kätevästi piiloon pitkien hihojen suojaan, mutta näppäimistöä on silti helppo naputtaa.

Jos olisin työekonominen hyötyompelija, ottaisin nyt valmiit kaavat kauniiseen käteen ja hurauttaisin tusinan samanlaisia peruspaitoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Mutta mitä vielä. Työn alla on jo jotain ihan muuta. 

Ja vahingossa menin tilaamaan vähän vakosamettiakin...

24. syyskuuta 2015

Täkkieläimiä

Meillä on kotona käytössä kaksi torkkupeittoa: viime syksynä valmistunut virkattu Flowers in the Snow ja tuore ommeltu tilkkutäkki. Molempia on tullut käytettyä itsekin, mutta ylivoimaisesti eniten peitoista ovat nautiskelleet karvakämppikset.


Virkattu täkki on ykkösvaihtoehto alustaksi makuuhuoneen puolella.


Ah, mikä villan tuoksu! Parhaat unet!


Jos peiton alla sattuu jo olemaan joku torkuilla, sehän on vain plussaa. 
Ainakin terrieriherran mielestä.


Tilkkutäkki on pesiytynyt olohuoneen Saab-sohvalle 
ja erittäin usein täkin päälle on pesiytynyt eläimiä.


Sohvan täkitön pääty ei ole läheskään yhtä suosittu löhöpaikka. 
Onneksi maltoin tehdä peiton valmiiksi enkä viskannut menemään!


Rankan kylpemisen jälkeen on mukava ottaa torkut tilkkujen päällä.


Aina silloin tällöin himoitsen upeaa neulottua peittoa, sellaista kuin Andrea Rangelin Tree Rings tai Jenise Hopen Persian DreamsSilloin joudun muistuttamaan itseäni kissankarvaisesta, koirankuolaisesta arkitodellisuudestani.

Nämä nykyiset täkit on tehty jämämateriaaleista ja edullisista lisätarvikkeista, joten voin harmistumatta jättää ne eläinten saataville ja nauttia tyytyväisistä ilmeistä. Kestävät minkä kestävät, sitten näperretään uudet jos jaksetaan. 

21. syyskuuta 2015

Night Owl Mittens

Huhuu! Uudet lapaset! 


Että tulikin huikean tuikeat pöllöt. Istuvat käsiin kuin valetut. Kerrankin kirjokinnasohje, jossa on tarpeeksi suuri peukalokiila. Ja kiiloissa pikkupöllöt!


Malli on Jorid Linvikin Night Owl mittens, ja neuloin prikulleen ohjeen mukaan. Langaksi valitsin Hjertegarn Sock 4:n, jota kului vain noin puoli kerää kumpaakin väriä. Oikein kiva lanka neuloa ja katsella. Varsinkin vaaleampi väri kimmeltää hienoisesti sopivassa valaistuksessa.


Tänä aamuna olisi jo ollut lapasille käyttöä, sen verran palelsi peukaloita pyöräillessä.

Haaveissa on tehdä vielä joskus saman suunnittelijan kissasukat, kunhan saan kerättyä kylliksi rohkeutta. Toistaiseksi kirjoneulesukat ovat tuntuneet liian hurjalta haasteelta.

19. syyskuuta 2015

Hourglass Cowl

Syyssateiden saapuessa kaivoin laatikosta suosikkisyyshuivini, nelivuotiaan Stockholm Scarfin. Samalla kummastelin, miksi minulla ei ole yhtään talvikeleihin sopivaa pyöröhuivia. Sellainen piti tietenkin aloittaa heti! Hain lähiostarilta kerän Seiskaveikkaa ja valitsin malliksi Leslie Weberin Hourglass Cowlin


Halusin ehdottomasti huivin, jossa ei ole "väärää" puolta, sillä olen aivan liian laiska asettelemaan asusteita ylleni peilin edessä. Hourglass Cowlissa on oikealla puolella nimen mukaisesti tiimalaseja ja nurjalle puolelle muodostuu täysin erilainen mutta ihan yhtä kaunis ristikkokuvio. Täydellistä!


Tein huivin reunukset ohjeesta poiketen ihan tavallisena 2 o, 1 n -joustimena. Lisäksi neuloin kaikki ssk:t ylivetokavennuksina, jotta sain niistä hieman napakampia.

Mallitilkkuvaiheessa tuskailin langankiertojen kanssa. Ne levisivät miten sattuu ja näyttivät jotenkin liian suurilta. Kokeilin ensin neuloa langankierrot kiertäen seuraavalla kerroksella, mutta tämä tekniikka sulki pitsireiät lähes kokonaan ja häiritsi nurjan puolen kuviota. Koitin myös tehdä langankierron eri suuntiin ja eri kireydellä, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. 

Lopulta löysin erään Ravelry-projektin muistiinpanoista linkin mielenkiintoiseen tekniikkaohjeeseen. Siinä neuvottiin tekemään langankierrot ihan tavallisesti ja neulomaan myös seuraava kerros normaalisti. Vasta tätä seuraavalla kerroksella langankierrosta syntyneet silmukat neulottiin kiertäen. Lopputulos oli juuri toivotun kaltainen keskikokoinen, siisti ja symmetrinen reikä!


Kuvassa kolme oikeanpuolimmaista langankiertoa on neulottu kiertäen seuraavalla toisella kerroksella ja vasemmanpuoleinen normaalisti. Ero näyttää aika mitättömältä, mutta lopputuloksessa sen kyllä huomaa, kun langankiertoja on tiheässä.

Hovikuvaajani on vielä hieman toipilas, joten palkkasin kuvausassistentiksi terrieriherran. Paremminhan tuo näyttää poseeraavan kuin minä!


Moni neuloja saattaa kavahtaa ajatusta Seiskaveikasta kaulan ympärillä. Minua lanka ei kuitenkaan kutittele - ehkä siksi, että vilukissana nostan yleensä takin kaulukset mahdollisimman pystyyn ja kiedon huivin niiden päälle. Moni eniten käyttämäni huivi onkin ihan perus-Novitaa: Nallea tai Seiskaveikkaa. 

Ennustan tällekin huiville paljon käyttöä, jos talvesta vain tulee kyllin kylmä.

17. syyskuuta 2015

Sealyhaminterrieripatalaput

Taas on ollut monta rautaa tulessa niin käsitöiden kuin muun elon suhteen. Onneksi käsitöitä sentään valmistuu aina silloin tällöin, hieman tiheämmin kuin niitä suurempia elämänprojekteja.


Tämän patalappuparin neuloin rotuyhdistyksen huutokauppaan. Muut kaupatut tuotteet olivat kyllä paljon hienompia ja arvokkaampia, mutta löytyi näillekin ostaja.

Neuloin patalaput onteloneuleena Hjertegarn Lima -langasta, joten ainakin ne ovat taatusti tarpeeksi paksut käyttötarkoitukseensa. Onteloneuleen luonteen mukaisesti taustapuolella on mustat varjosealyhamit - tai ceskyterrierit, ihan miten vain!


Vaikka projekti ei ollut tämän kummempi, opin taas pari uutta onteloneuletekniikkaa: huomaamattoman luontireunan (YouTube) ja nostetuilla silmukoilla tehdyt sivureunat (YouTube).

Lisäksi kasvatin rutkasti lisää luonnetta, sillä totesin saavani taso-onteloneuleesta siistiä vain kiristämällä jok'ikisen nurjan silmukan langasta vetämällä. Kuten kuvasta näkyy, vaalealle puolelle jäi silti vasempiin reunoihin hassuja epätasaisuuksia. Kyllä kismitti, etenkin kun työ päätyi jollekulle muulle kuin itselle. Mutta päätin ottaa senkin luonteen kasvatuksen kannalta!

Kenties kaikkein hauskin vaihe projektissa oli FreePatternWizardilla leikkiminen. Sen avulla voi luoda halutun kokoisia neule-, virkkaus-, ristipisto- tai helmityökaavioita omista valokuvista. Värien ja sävyjen määrän voi valita itse. Esimerkiksi tuo seisovan koiran kaavio perustuu tähän kuvaan.


Suosittelen kaaviovelhoa lämpimästi! Valokuvaa saattaa joutua esimuotoilemaan hieman ja valmiita kaaviotakin hienosäätämään yksittäisten silmukoiden suhteen, mutta suuri apu palvelusta on joka tapauksessa.