17. lokakuuta 2014

Peti Usvalle

Parin viikon asumisen jälkeen hoksasin, että uudesta kodistamme puuttuu Usvan yöpeti. 

Edellisessä kodissamme Usvalla oli tapana nukkua yönsä vanhasta päiväpeitosta taitellulla pedillä sänkyni päädyssä. Siihen se asettautui iltasin ja nousi samasta paikasta aamulla herätyskelloni soidessa - pienet venyttelyt ja saman tien leipomaan unista omistajaa aamiaisen laittoon!

Nyt sängyn päädyssä on koiran peti, ja terrieriherra valtaa muutkin lattiatason pehmeät paikat oitis. Halusin tehdä Usvalle privaatimman sopen yöpöydän alle, missä on juuri sopiva kissanmentävä kolonen. 

Testimielessä pöydän alle asetettu pyyhe hyväksyttiin heti nukkumapaikaksi, joten päätin näperrellä pikaisesti pysyvämmän ratkaisun. Aika rouhean farkkupedin neiti sai!


Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että yritin ensin virkata pedin lankalaatikossa ajelehtineista parista akryyli-puuvillakerästä. Valitettavasti lopputulos päivän uurastuksesta oli kipeä ranne ja jäätävän ruma, muodoton lätty, jonka lennätin roskikseen jo kesken viimeisen kerroksen. 


En edes uskaltanut testata, olisiko tekele kelvannut kissalle. Usva olisi kuitenkin ihastunut ikihyviksi, ja olisin joutunut katselemaan moista rumistetta joka päivä! En ole kummoinen sisustaja, mutta rajansa kaikella.


Niinpä kaivoin kaapista parin rikkinäisiä farkkuja. Miekkonen tuottaa niitä minulle säännölliseen tahtiin askartelumateriaaliksi. Saksin lahkeet irti ja ompelin vyötäröosan alhaalta pussiksi. Kulmiin hurautin vielä muoto-ompeleet. Käänsin syntyneet kulmakolmiot pohjan suuntaisiksi ryhtiä antamaan ja asettelin pussin sisälle pyyhkeen pehmusteeksi.


Jes! Täysin konepestävän farkkupedin valmistamiseen kului arviolta kymmenen minuuttia, ja hyvin kelpaa. Usva rakastaa sängyllä ja tuoleilla lojuvien vaatteiden päällä torkkumista, joten sinne se heti käpertyi housuihin päiväunille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti