9. marraskuuta 2013

Nukka ja muita eläimiä

Ystäväni muutti taannoin uuteen kotiin ja oli hyvin innoissaan asunnostaan. Sieltä puuttui kuulemma ainoastaan kissa.


Tähän puutteeseen oli ilmiselvä ratkaisu. Sen nimi on Nukka, ja se sopii kämppikseksi myös kissa-allergiselle ystävälleni.

Itsellenikin kelpaisi välillä kissa, joka vain löhöilisi tyytyväisenä ikkunalaudalla. Tai missä tahansa muualla kuin minun paikallani, josta nousin vain hetkeksi vaihtamaan äänikirjan levyn seuraavaan...


Kissat eivät sentään tunge yöllä viereeni valtaamaan suurinta osaa sängystä, toisin kuin muuan otus, joka viipyi taannoin luonani täysihoidossa puolitoista viikkoa. Uskomatonta, miten paljon tilaa pienen koiran unet voivat vaatia!


Yhteiselomme sujui suhteellisen mukavasti, vaikka joihinkin kultturieroihin törmäsimme. Esimerkiksi ensimmäisenä aamuna, kun koira jäi petiin köllöttelemään, viskasin päiväpeiton paikoilleen ajattelematta asiaa sen kummemmin. Kissat pitävät sen alle jäämisestä - ne majailevat aikansa lämpimässä hämärässä ja kaivautuvat sitten esiin. Koiran puolestaan onnistui muutamassa sekunnissa ponnahtaa pystyyn, sotkeutua päiväpeittoon ja tumpsahtaa avuttomana koirakääryleenä takaisin sängylle.

Kissat ovat koiran tempauksiin jo pitkälti tottuneet. Ehkä minullakin siis on vielä toivoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti