19. marraskuuta 2013

Marras

Jipii, ne ovat valmiit! Marras-sääriäiset!


Päätin aiemmin syksyllä tehdä ohuehkosta langasta säärystimet, jotka menisivät ensin nilkkureiden ja tennareiden kanssa ja mahtuisivat myöhemmin talvella saappaiden varsiin. Niiden piti olla jalkoja myötäilevät, joustavat ja valumattomat, tarpeeksi pitkät ja sievät, mutta ei liian monimutkaiset neuloa. Kun mikään malli ei näyttänyt täydelliseltä, tein oman.


Niinpä niin, helpommin sanottu kuin tehty. En viitsi edes laskea, montako kertaa aloitin alusta kehitellessäni täydellistä kuviokokoonpanoa. Piirtelin lukemattomat ruutupaperit täyteen, laskeskelin jaollisuuksia yhä uudelleen ja tein ainakin kolme (3!) mallitilkkua. 

Sitten löysin neulekaaviofonttien ihmeellisen maailman. En ollut tiennyt sellaisia olevan olemassakaan! Piirsin koko suunnitelmani uudelleen Kauri Knits -fontilla, jonka voi ladata netistä ilmaiseksi omaan ja ilmaiskäyttöön. 

Fontilla kirjoitettuja kaavioita oli helppo muokata sitä mukaa kun neule edistyi, ja kun päättelin ensimmäisen säärystimen silmukat, oli ohjekin käytännössä valmis. Koeneuloin sen mukaan toisen kappaleen, maanittelin viikonloppuvieraan ottamaan valokuvat ja läväytin ohjeen saataville Ravelryyn vailla suurempia suorituspaineita. Jännä nähdä, josko joku todella kokeilisi tehdä tällaiset! Joku on ainakin jo ehtinyt tykätä ohjeesta...!

9. marraskuuta 2013

Nukka ja muita eläimiä

Ystäväni muutti taannoin uuteen kotiin ja oli hyvin innoissaan asunnostaan. Sieltä puuttui kuulemma ainoastaan kissa.


Tähän puutteeseen oli ilmiselvä ratkaisu. Sen nimi on Nukka, ja se sopii kämppikseksi myös kissa-allergiselle ystävälleni.

Itsellenikin kelpaisi välillä kissa, joka vain löhöilisi tyytyväisenä ikkunalaudalla. Tai missä tahansa muualla kuin minun paikallani, josta nousin vain hetkeksi vaihtamaan äänikirjan levyn seuraavaan...


Kissat eivät sentään tunge yöllä viereeni valtaamaan suurinta osaa sängystä, toisin kuin muuan otus, joka viipyi taannoin luonani täysihoidossa puolitoista viikkoa. Uskomatonta, miten paljon tilaa pienen koiran unet voivat vaatia!


Yhteiselomme sujui suhteellisen mukavasti, vaikka joihinkin kultturieroihin törmäsimme. Esimerkiksi ensimmäisenä aamuna, kun koira jäi petiin köllöttelemään, viskasin päiväpeiton paikoilleen ajattelematta asiaa sen kummemmin. Kissat pitävät sen alle jäämisestä - ne majailevat aikansa lämpimässä hämärässä ja kaivautuvat sitten esiin. Koiran puolestaan onnistui muutamassa sekunnissa ponnahtaa pystyyn, sotkeutua päiväpeittoon ja tumpsahtaa avuttomana koirakääryleenä takaisin sängylle.

Kissat ovat koiran tempauksiin jo pitkälti tottuneet. Ehkä minullakin siis on vielä toivoa.