18. syyskuuta 2013

Kissat kassissa

Nyt kelpaa kissojen. Ja etenkin kantajan! Tilasin netistä suurimman Sturdibagin, eli XL-koon. 


Matkustamme kissojen kanssa julkisilla parin tunnin matkan edestakaisin 1-2 kertaa kuukaudessa. Tähän saakka kissat ovat kulkeneet Ferplast Atlas 30 -kantokopassa. Meidän neidit ovat sen verran pienikokoisia (molemmat n. 3,5 kg), että mahtuvat siihen kimpassa. Välillä kuljetin niitä erikseen kahdessa pienemmässä kopassa, mutta ne pitävät selvästi enemmän isosta yhteiskopasta, jossa mahtuvat paremmin istumaan ja oikomaan jäseniään.


Atlas-koppa on kestänyt hyvin viitisen vuotta melko aktiivista käyttöä, ja matkustamiseen tottuneet kissat olisivat varmaankin kulkeneet siinä tyytyväisinä myös jatkossa. Uusi hankinta parantaakin ennen kaikkea kantajan matkustusmukavuutta. 

Atlas 30:lla on sen verran leveyttä, että yhdellä kädellä kantaessa sitä joutuu kannattelemaan kaukana sivulla, jotta se ei hakkaa kylkeen ja jalkoihin. Tähän käsivoimani eivät riitä, vaan joudun lyhyilläkin matkoilla kantamaan koppaa kaksin käsin edessäni. Asento on aika epämiellyttävä, varsinkin kun selkäpuolella roikkuu vielä oma matkalaukku. 

Jos junassa tai bussissa on täyttä, koppa on pakko ängetä syliin lyhyt sivu itseä vasten, jotta viereiselle penkille mahtuu istumaan. Kantaja rutistuu tällöin aika tehokkaasti kopan ja penkkirivien väliin. 


Sturdibag XL on pohjaltaan aika tarkalleen samankokoinen kuin Atlas 30, mutta joustavat tukikaaret jättävät ruuhkatilanteissakin kantajalle tilaa hengittää keuhkot täyteen. Eivätkä kissat silti rusennu. Tämä tuli testattua heti ensimmäisellä reissulla, kun R-junaan oli perjantai-iltapäivänä pakkautunut tavallistakin enemmän porukkaa. Kassia oli huomattavasti mukavampi pitää sylissä, ja se mahtuu tarvittaessa myös penkin alle. Junan eteisessä seistessä jouduin tosin hieman varoittelemaan kanssamatkustajia potkimasta kissakassia. Se kun näyttää ulospäin ihan tavalliselta urheilukassilta, vaikka kaikki mahdolliset läpät olisivatkin auki.

Kassi on uskomattoman kevyt, ja sitä on helppo kantaa olkahihnasta. Kissatkin viihtyivät siinä hyvin. Matkat sujuivat yhtä sopuisasti kuin aiemminkin. Toistaiseksi olen siis ostokseen tyytyväinen. 


Ainoat epäilykseni liittyvät kassin kestävyyteen. Kuten kuvasta näkyy, kassin oviaukot päädyssä ja katossa ovat ritiläkangasta, joiden päälle saa kankaisen läpän. Ritilä näyttää siltä, että hätääntynyt kissa saa sen kyllä repäistyä rikki kynsillään. Siksi en suosittelisi kassia kissalle, joka ei ole tottunut matkustamiseen. Kangaskassi ei missään nimessä ole yhtä kissanpitävä kuin muovilaatikko. Toinen epäilykseni kohdistuu kassin pohjaan, joka on samaa kangasta kuin päällinenkin. Yritän kovasti olla laahaamatta kassia pitkin maata tai lattiaa silloin kun sisällä on painoa, sillä pelkään kankaan kuluvan ensimmäisenä puhki pohjasta.

Kotikäytössä kassi on osoittautunut suosituksi pesäpaikaksi, vaikka ensi alkuun näytti siltä, että paljon suositummaksi muodostuu laatikko, jossa kassi postitettiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti