2. heinäkuuta 2013

Tähtiin kirjoitettu virhe

Aivan ensimmäiseksi tunnustus: John Greenin romaani Tähtiin kirjoitettu virhe (2013; The Fault in Our Stars, 2012) oli minulle todellinen vesiputouskirja. En muista, milloin olen viimeksi itkenyt näin paljon kirjaa lukiessani. Sinänsä hullua, sillä Greenin romaani on synkästä aiheestaan huolimatta myös todella hauska kirja. 

Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Hazel, joka sairastaa parantumatonta syöpää. Keuhkoihin levinneet kasvaimet pakottavat hänet käyttämään vahvoja lääkkeitä ja lisähappea. Vertaistukiryhmässä Hazel tutustuu luusyövälle toisen säärensä menettäneeseen Augustukseen, joka sekoittaa hänen kuvionsa perusteellisesti.

Syövät erilaisissa muodoissaan ja vaiheissaan ovat kiinteä osa sekä kertomuksen juonta että aina läsnä olevaa huumoria, joka on älykästä, riittävän tummaa ja kuitenkin jotenkin valoisan hyväntahtoista. Hazel, Augustus ja syövän vuoksi molemmat silmänsä menettävä Isaac heittävät aika hurjaa herjaa omista ja toistensa sairauksista sekä "syöpäbonuksista", eli huomionosoituksista ja etuoikeuksista, jotka vakava sairaus heille tuo.

Minulle kirjan ydin ei kuitenkaan ollut sairaus. Erehdyin lukemaan jostain kirjablogista erään lukijan mielipiteen, ja hän tiivisti romaanin sanoman jotakuinkin näin: "olisit onnellinen, kun keuhkoihisi ei sentään kerry jatkuvasti nestettä". En voisi olla enempää eri mieltä! Omassa tulkinnassani kirjan tematiikka ulottuu paljon laajemmalle.

Hazel ja Augustus - jotka tietenkin rakastuvat - suhtautuvat elämäänsä ja sen uhanalaisuuteen aivan eri tavoilla. Augustuksella on tarve jättää maailmaan itsestään jonkinlainen merkki tai perintö. Hän pelkää ennen kaikkea unohdetuksi tulemista. Kaikki muistavat Anne Frankin, mutta kuka muistaisi ne neljä Aron Frankia, jotka myös kuolivat juutalaisvainoissa? Kaikki muistavat Shakespearen, mutta kuka muistaisi ihmiset, joista hänen sonettinsa kertovat?

Hazelin elämänasenne on päinvastainen. Hän ei halua olla kranaatti, joka räjähtäessään jättää sirpaleet ja arvet kaikkiin lähellä oleviin. Hän haluaa tehdä mahdollisimman vähän vahinkoa, ja siksi hän pyrkii pitämään myös Augustuksen etäällä. Hazel on huolissaan vanhempiensa pärjäämisestä oman tulevan kuolemansa jälkeen. Tätä heijastaa hänen vimmattu yrityksensä selvittää, mitä hänen suosikkikirjansa henkilöhahmoille tapahtuu kirjan päätyttyä. Kyseinen kirja, Peter Van Houtenin Viistoa valoa, on tarina syöpää sairastavasta Annasta. Erityisen kiinnostunut Hazel on siitä, mitä Annan äidille tapahtuu Annan kuoltua.

Mitä siis mielestäni kuuluu Tähtiin kirjoitetun virheen tematiikkaan? Kuolevaisuus yleisesti, meitä kaikkia koskettavana tosiasiana. Suhtautuminen katoavaisuuteen. Elämästämme jäävien merkkien, arpien ja muistojen ulottuminen läheisiin ja kaukaisempiinkin kanssaihmisiin. Muistojen erilaisuus kokijasta riippuen ja niiden tahaton valheellisuus. 

Kaikkea tätä käsitellään lukuisten erilaiselta kannalta aihetta sivuavien viittausten kautta, paljon hienovaraisemmin ja herkemmin kuin osaan kuvailla. Anne Frankin ja Shakespearen jo mainitsinkin, mutta mukana ovat myös filosofit Kierkegaard ja Heidegger, T. S. Eliotin runo "J. Alfred Prufrockin lemmenlaulu" ja vähän William Carlos Williamsia. Tulkintaani värittää tietenkin oma kiinnostukseni tähän aihepiiriin, ja luulen, että juuri siksi kirja onnistui muuttamaan minut pieneksi (tai keskikokoiseksi) vesiputoukseksi.

Kysymys on myös siitä, kuinka lähelle ja syvälle menemme toistemme elämään ja voimmeko estää muita tulemasta niin lähelle, kuin he haluavat. Kuinka lähelle on pakko uskaltaa päästää, vaikka kaikki kiintymys koskee joskus? Kivulta ei voi välttyä, mutta voiko itse sentään päättää, kenen antaa satuttaa? Kysymys on merkityksellinen lähinnä eläville. Tämä ei mielestäni olekaan kirja kuolemasta, vaikka siinä kuollaan.

Aion suositella kirjaa ihan kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Myös niille, jotka kavahtavat teini-ikäisten rakkauskertomuksia tai sairauskuvauksia, ja niille, jotka pelkäävät intertekstuaalisia viittauksia. Tummasävyisen huumorin, älykkäiden henkilöhahmojen ja koskettavien tapahtumien yhdistelmä on aika vastustamaton, vaikka viittaukset menisivät ohi ja katetrit ällöttäisivät.

1 kommentti: