29. toukokuuta 2013

Toukokuun näkymiä

Joskus käy niin kuin edellisessä mekkoprojektissani: kaikki näyttää loppusuoralle asti hyvältä, mutta valmis tekele ei olekaan niin kiva kuin toivoi. 

Ja joskus käy päinvastoin.


Tämän simppelin trikoopaidan valmistusprosessi oli yhtä vastoinkäymisten paraatia. Siihen nähden tulos on häkellyttävän onnistunut. 

Käytin kaavana Joka tyypin kaavakirjan t-paidan ohjetta, jota lähdin muokkaamaan saman kirjan huivikaulusmekon suuntaan. Muutin hihat holkkimallisiksi ja lisäksin kauluksen, mutta jätin helman paitamittaiseksi. Kauluksen solmimiskohdan siirsin ylös olkasauman lähelle.

Olin hankkinut trikoon edullisesti pakan loppuna, ja totta kai sitä oli ihan pikkuisen liian vähän. Mallailin ja mallailin, ja lopulta uskaltauduin leikkaamaan ensimmäisen kappaleen. Tässä vaiheessa muistin, etten ollut pessyt kangasta. Jes. Pitkällisestä mallailusta huolimatta kangas ei ihan riittänyt, vaan jouduin leikkaamaan huiviosan kapeampana kuin oli tarkoitus.

Vielä ompeluvaiheessakin onnistuin mupeltamaan, vaikka malli on huippuhelppo. Ompelukoneeni joustotikki on kolminkertainen ja jälki erinomaisen siistiä - kunhan ompeleet vain saa onnistumaan kerralla. Triplatikin purkaminen ohuesta neuloksesta ei nimittäin ole mahdollista ilman reikiä ja röppöjä. Onneksi Joka tyypin paitaohjeiden helmapituudet ovat reilut. Nips ja naps, toisella kerralla päärme onnistui jo ihan hyvin.


Loppusovituksessa totesin, että paidasta tuli kaikesta huolimatta varsin hauska. Voisin vaikka tehdä toisen! Kunhan toivun ensin hetken koettelemuksistani.

Näpersin myös kotelon uudelle passilleni. Siinä on passitaskua vastapäätä pienemmät koloset matkavakuutuskortille ja eurooppalaiselle sairasvakuutuskortille.


Pussukka sulkeutuu nepparilla. Kankaat ovat ylijäämiä hameesta ja mekosta. Ohjeen sovelsin Villapata kiehuu -blogin taskuohjeesta


Passipussi pääsee käyttöön tämän viikon lopulla ja ensi kuussa. Mahtavaa saada hieman vaihtelua maisemiin, kun on sahannut melkein vuoden vain lyhyttä pätkää kahden kaupungin välillä.

Kotimaisematkin ovat tosin muuttuneet viime viikkoina kiitettävää vauhtia. Eilen sain viimein köytettyä kissaverkon parvekkeelle, joten nyt maisema on ruudullinen. En silti valita - pääradan asema parinsadan metrin päässä ja näin vihreä takapiha!


Minni muutti parvekkeelle heti kun ovi avautui. Verkon lisäksi olen ehtinyt ehostaa parveketta vain muutamalla kukkaruukulla, mutta paljas betonilattia kelpaa Minnille mainiosti.


Usva suhtautuu parvekkeeseen maltillisemmin, mutta osui sekin näköjään mukaan kasvikuvaan. Edellisessä kirjoituksessa esitellyt tuet ovat hyvää vauhtia jäämässä pieniksi ruusupavuille.


Uskomattomia spiraaleja ne rakentelevat.


1 kommentti:

  1. Kiva tuo passikotelo :) Aina sellaista reissatessa kaipaan, mutten ikinä saa aikaiseksi.

    VastaaPoista