1. huhtikuuta 2013

Geometrinen mekko

Törmäsin alkuvuonna Kay Whittin kirjaan Onnellisen ompelijan opas (Sew Serendipity, 2010). Kirjan hame-, mekko-, tunika- ja takkimallit ovat kovin tyttömäisiä, monenkirjavia ja röyhelöisiä makuuni, mutta kuvitetut, selkeät ohjeet ja vinkit mallien muunteluun toivat mieleen pyhän ja ihanan Joka tyypin kaavakirjan. Kaavojakin oli vain kolmet, vähän kuin Joka tyypin perusmallit.

Lähempi selailu paljasti kuitenkin ratkaisevan eron kaavaraamattuuni. Mallien muuntelu rajoittuu Onnellisen ompelijan oppaassa helman pituuden muunteluun tai röyhelöiden, taskujen, koristenauhojen ja tikkausten lisäämiseen. Varsinaisia kaavamuutoksia ei kirjan avulla opi tekemään. Kaikkien mekkojen ja tunikoiden kaula-aukkokin on toteutettu aivan identtisesti. Höh! 

Päätin silti ommella "geometrisen mekon".


Olen aika malttamaton näpertelyprojektieni suhteen, joten tyydyn yleensä sovittamaan kaavat suurpiirteisesti maalarinteippaamalla kappaleet yhteen. Sovitusvaatteita en tee ikinä. Tämän mallin kohdalla istuvuutta oli kuitenkin todella vaikea arvioida, koska kaavat sisälsivät saumanvarat ja yläosassa oli paljon rypytyksiä. Kirjan kuvissa kaula-aukot roikkuvat mielestäni hieman häiritsevästi littanampien mannekiinien yllä, joten muutostarvetta oli odotettavissa.


Laiska kun olen, jaksoin tehdä vain neljäsosasovitusvaatteen, eli puolet yläosasta. Tämän ryysyn perusteella päätin nostaa etukappaleen kaula-aukkoa muutamalla sentillä ja lyhentää sitä samalla hieman.

Leikkasin pikkukukkakankaasta niin pitkän helman kuin kangasta riitti ja lisäsin sitten mututuntumalla sopivan levyisen suikaleen kontrastikangasta. Alkuperäiseen malliin verrattuna kontrastiväriä on huomattavasti vähemmän, mutta koska sauma on hyvän matkaa alempana, helmasta kaikkinensa tuli hieman pidempi.


Helmaosaan olen tyytyväinen, mutta yläosan kanssa oli ongelmia. Tekemistäni muutoksista huolimatta kaula-aukosta tuli aivan liian laaja. Pitikö olla laiska sen sovitusvaatteen kanssa... Ohjeessa etu- ja takakappaleen yläreunat rypytetään ennen alavaroihin kiinnittämistä. Hihakappaleiden yläreunat puolestaan rypytetään kuminauhakujien avulla. Kaula-aukko kaipasi sen verran radikaalia pienentämistä, että päädyin lopulta ompelemaan kuminauhakujat myös etu- ja takakappaleisiin. Pujotin koko kaula-aukkoon yhtenäisen kuminauhan ja ompelin sen raglansaumojen kohdalla kiinni mekkoon ohjatakseni suurimman osan rypytyksistä hihoihin.


Jälkikäteen viisasteltuna koko yläosa vyökaitaleesta ylöspäin olisi saanut olla yhtä kokoa pienempi. Kavensin sitä sekä raglan- että sivusaumoista, mutta lopputulos on silti aika säkkimäinen. Ehkä olisi vain pitänyt myöntää, etteivät kirjan mallit sovi kaltaisilleni, joilla ei ole juurikaan täytettä rypytettyihin yläosiin.

Rypyttämisestä ja tikkaamisesta sain ainakin tarpeekseni joksikin aikaa. Jätin pois osan tikkauksista ja olin silti tuskastua niihin. Joku fiksumpi voi varmaan kertoa, miksi esimerkiksi kaula-aukon alavarat olisi pitänyt tikata ensin kiinni saumanvaroihin, vaikka samaan kohtaan tehdään kaksi päällitikkaustakin. 

Eipä tehnyt tämä malli minusta kovinkaan onnellista ompelijaa. Onneksi seuraava proggis on jo työn alla.

1 kommentti:

  1. Kaunis mekko, aloin heti suunnittelemaan samanlaisen tekoa :-)

    VastaaPoista