17. maaliskuuta 2013

Kõik üheskoos

Pidän kovasti pätkäistyn mallin puseroista. Siis sellaisista, joiden helma loppuu vyötärölinjan yläpuolelle. Pidän myös nappilistoista ja puhvihihoista. Ja tasaraidoista. Mutta kaikkea ei voi saada.

Paitsi jos itse tekee!


Ohuesta pirkkalangasta näpertelin tällaisen päättömän pikkupuseron. Hupsu kuin mikä, mutta tykkään. Siinähän on kaikki hyvät komponentit.


Juu, ja aurinkoinen viikonloppu saa aikaan aina vain lisää näperrysintoa. Kevääksi pitää tehdä vaikka mitä!

9. maaliskuuta 2013

Onnellinen Miska

Etsiskellessäni siiliaiheisia lastenkirjoja osui käsiini Marcus Pfisterin kuvakirja Onnellinen Miska (2000). Luin kirjan siltä seisomalta ja olin ihan totta häkeltynyt. 


Kuvakirjahyllyt ovat tietysti väärällään suloisia kertomuksia, joissa toistetaan mantrojen tavoin sinänsä ihan tärkeitä teemoja. (Ystävyys on tärkeää. Kiusaamisesta tulee paha mieli. Joskus saa suuttua, kunhan pyytää anteeksi. Maailmalla on kiva seikkailla, mutta parasta on palata kotiin. Voit olla juuri sellainen kuin olet.)

Mutta Onnellisessa Miskassa ollaan todellisten elämänfilosofisten kysymysten äärellä. Se on rehti, "vanhanaikainen" kuvakirja, jossa ei ole tuntupintoja, foliopainatuksia tai ylenpalttisen leikkisää typografiaa. Sen sijaan siinä on ehyt tarina ja teema, joka on kirjan julkaisemisen jälkeen tullut yhä vain ajankohtaisemmaksi.

Kirjan päähenkilö, pieni Miska-siili, rakastaa puutarhassa oleskelua ja pilvien katselemista. Mutta siili-isoisä paheksuu lapsenlapsensa saamattomuutta ja neuvoo tätä ottamaan oppia muista onnea etsivistä eläimistä. Niinpä Miska lähtee tutkimusmatkalle ja tapaa kilpikonnan joka haluaa olla maailman nopein, jäniksen joka opettelee ulkoa asioita joita ei ymmärrä, mäyrän joka nostelee kivenmurikoita tullakseen kaikkein vahvimmaksi sekä muurahaisia jotka uurastavat näkemättä ja kuulematta mitään ympärillään.


Miska tarkkailee eläimiä avoimin mielin, ymmärtää tavoiteltujen ominaisuuksien hyödyt ja koettaa itsekin juosta, oppia ja voimailla. Mutta se ei löydä onnea näistä pyrkimyksistä. Täysin vailla pahansuopuutta tai kateutta Miska hämmästelee muiden eläinten vimmaista touhuamista ja sitä, kuinka ne uskovat tulevansa onnellisiksi jos vain saavuttavat tavoitteensa ja ovat maailman nopeimpia, fiksuimpia, vahvimpia ja ahkerimpia.

Miskan tarinan voi tulkita monella tapaa. Kenties kirja yrittää vain sanoa, että aikuiset ovat joskus hieman pöljiä. Ettei kaikkialla ympärillä näkyvään kilpailullisuuteen tarvitse lähteä mukaan ja etteivät kunnianhimo, veren maku suussa yrittäminen ja tavoitteiden saavuttaminen keinolla millä tahansa ole tärkeintä. Olin kuitenkin lukevinani kertomuksesta jotain vieläkin perustavanlaatuisempaa ja syvempää. 

Jospa Miskan havainnot osoittavat, että suurin osa ympärillämme pyörivistä onnen oravanpyöristä on lähemmin tarkasteltuina aivan tarkoituksettomia ja absurdeja. Että on käsittämätöntä, mihin kaikkeen pakotamme itsemme kuvitellessamme, että kunhan vain saavutamme jonkin asian tai tilanteen voimme viimein olla onnellisia. Kun voisimme vain olla sitä. Ihan sinällään. Nyt heti. Näillä mitä meillä jo on.


Minusta tuntuu, että monissa lastenkirjoissa asia nähdään toisin. Niissä kerrotaan, että unelmat ja taidot ovat saavutettavissa kunhan vain jaksaa sitkeästi yrittää ja opetella. Siksi Miska on virkistävä poikkeus.

Hetkessä eläminen ja arkipäiväisistä asioista iloitseminen ilman ikuista pyrkimistä niiden parantamiseen ovat taitoja, joista opetamme lapset pois aivan liian varhain. Onneksi Miska sentään pääsee takaisin puutarhaansa. Ja isoisäkin alkaa lopulta ymmärtää siellä oleskelun onnea.