23. tammikuuta 2013

Harrastushaaveri

Nyt kävi kuuluisalle kiipeilijäkissalle hieman hassusti. Minni tipahti vaatekaapista ja loukkasi tassunsa.


En tunnustelemalla löytänyt tassusta vikaa, mutta se vaikutti kipeytyvän kipeytymistään illan ja yön aikana, joten lähdimme heti aamulla eläinlääkäriin. Harvoin olen nähnyt Minniä niin raasuna. Hämärässä, hurisevassa röntgenhuoneessa se käpertyi luottavaiseksi keräksi syliini odottamaan tuomiota, vaikka tavallisesti neiti ei pysy syliin nostettuna aloillaan hetkeäkään, varsinkaan vieraassa paikassa.

Röntgenkuvassa näkyi pieni murtuma tassun metakarpaaliluussa. Onneksi tällaiset vauriot paranevat kissoilla yleensä hyvin. Eläinlääkärin sanojen mukaan luutuminen tapahtuu itsestään "kunhan luun päät ovat samassa kissassa". Edes tukisidettä ei laitettu kissan eloa häiritsemään, vaan pahimman pitäisi mennä ohi levolla ja muutaman päivän kipulääkityksellä.

Niin, levolla...

Arkistokuva. Kuvan kaappi ei liity tapaukseen.
Vaatekaappikiipeily kuuluu Minnin suosikkiharrastuksiin. Samoin oikeastaan mikä tahansa kiipeily. Jo ennen luovutusikää se kuulemma kiipeili takkeja pitkin seinänaulakon hattuhyllylle. Kiipeilypuussa se valitsee yleensä hankalamman kiertoreitin ylimmälle tasolle, ja mitä korkeamman kirjahyllyn se löytää, sitä tarmokkaammin se on valloitettava.


Kun asuimme saunallisessa asunnossa, Minnillä oli silloin tällöin tapana kiivetä seinien paneeleita pitkin katonrajaan kiukaan yläpuolelle. Yleensä öisin. Sieltä katonrajasta roikkumasta sain sen sitten käydä pelastamassa, kun takatassujen ote lipesi.


Edes kipeän tassun kanssa kiipeilyvimma ei ole laantunut. Lattialla kissa kyllä konkkaa eteenpäin kiitettävän varovasti kolmen koiven varassa, mutta ylös on kaikesta huolimatta päästävä. Ja ennen pitkää tietenkin myös alas. 

Tekee oikein pahaa katsella, kuinka Minni hyppii alas kiipeilypuusta ja huonekalujen päältä etutassut iskunvaimentiminaan. Yritän parhaani mukaan huomata kissan aikeet ja nostella sitä alaspäin, mutta aina en ehdi väliin ajoissa. Täytyy kai vain luottaa, että eläin osaa mitoittaa omat liikkumisensa parantumisen ehdoilla hämäävästä kipulääkityksestä huolimatta.

1 kommentti:

  1. Voi Kissa parkaa! Toivottavasti tassu paranee pian. Minun toinen kissani, Sancho, on myoskin kova kiipeilemaan ja pystyy hyppaamaan todella korkealle. Yleensa Sancho viihtyy hyvin vaatekaapin, kirjahyllyn tai jaakaapin paalla. Lucy-kissa taas joutuu alhaalta katselemaan Sanchon menoa kun ei itse osaa hypata niin uhkarohkeasti.

    VastaaPoista