28. tammikuuta 2013

Vahtikissa

Pikkutyttönä tapasin unelmoida kissasta, jonka aikanaan ottaisin luokseni asumaan. Kuvittelin aina, että se olisi löytöeläinkodista adoptoitu paksu, oranssi kolli, jolla olisi pulleat posket ja katutappeluissa rispaantuneet korvat.

Kävikin niin, ettei kumpikaan kissoistani ole oranssi eikä kolli. Molemmat ovat oikein solakoita, ja korvatkin niillä ovat aivan ehjät.

Mutta viikonloppuna sain kotiini aika hurjan kollin. Sen nimi on Vahti.


Älkää antako kukkakuosin hämätä, Vahti on kivikova tapaus. Ammatiltaan se on ovistoppari. Sen elämäntarkoitus on estää koiravierasta pääsemästä kylpyhuoneeseen toteuttamaan pöyristyttäviä kulinaristisia mielitekoja hiekkalaatikoilla.

Pärjätäkseen työssään Vahti on kerännyt runsaasti massaa. Bodaajatyyppejä parjataan joskus yksinkertaisiksi, ja tässä tapauksessa stereotypia pätee. Pohja on ympyrä, häntä jonkinmoinen vinkura vain ja vartalo suorakulmio, jonka yläosaan on ommeltu muutama muotolaskos. Urbaanilegendan mukaan Vahdilla oli ensin suurempi ja monimutkaisempi pää, mutta se luopui siitä tarpeettomana.


Taloutemme toinen kovapäinen kissa päätti nähtävästi, että reviirin naamaferomonimerkinnät on syytä uusia, jotta tulokas ei ala kukkoilla.

23. tammikuuta 2013

Harrastushaaveri

Nyt kävi kuuluisalle kiipeilijäkissalle hieman hassusti. Minni tipahti vaatekaapista ja loukkasi tassunsa.


En tunnustelemalla löytänyt tassusta vikaa, mutta se vaikutti kipeytyvän kipeytymistään illan ja yön aikana, joten lähdimme heti aamulla eläinlääkäriin. Harvoin olen nähnyt Minniä niin raasuna. Hämärässä, hurisevassa röntgenhuoneessa se käpertyi luottavaiseksi keräksi syliini odottamaan tuomiota, vaikka tavallisesti neiti ei pysy syliin nostettuna aloillaan hetkeäkään, varsinkaan vieraassa paikassa.

Röntgenkuvassa näkyi pieni murtuma tassun metakarpaaliluussa. Onneksi tällaiset vauriot paranevat kissoilla yleensä hyvin. Eläinlääkärin sanojen mukaan luutuminen tapahtuu itsestään "kunhan luun päät ovat samassa kissassa". Edes tukisidettä ei laitettu kissan eloa häiritsemään, vaan pahimman pitäisi mennä ohi levolla ja muutaman päivän kipulääkityksellä.

Niin, levolla...

Arkistokuva. Kuvan kaappi ei liity tapaukseen.
Vaatekaappikiipeily kuuluu Minnin suosikkiharrastuksiin. Samoin oikeastaan mikä tahansa kiipeily. Jo ennen luovutusikää se kuulemma kiipeili takkeja pitkin seinänaulakon hattuhyllylle. Kiipeilypuussa se valitsee yleensä hankalamman kiertoreitin ylimmälle tasolle, ja mitä korkeamman kirjahyllyn se löytää, sitä tarmokkaammin se on valloitettava.


Kun asuimme saunallisessa asunnossa, Minnillä oli silloin tällöin tapana kiivetä seinien paneeleita pitkin katonrajaan kiukaan yläpuolelle. Yleensä öisin. Sieltä katonrajasta roikkumasta sain sen sitten käydä pelastamassa, kun takatassujen ote lipesi.


Edes kipeän tassun kanssa kiipeilyvimma ei ole laantunut. Lattialla kissa kyllä konkkaa eteenpäin kiitettävän varovasti kolmen koiven varassa, mutta ylös on kaikesta huolimatta päästävä. Ja ennen pitkää tietenkin myös alas. 

Tekee oikein pahaa katsella, kuinka Minni hyppii alas kiipeilypuusta ja huonekalujen päältä etutassut iskunvaimentiminaan. Yritän parhaani mukaan huomata kissan aikeet ja nostella sitä alaspäin, mutta aina en ehdi väliin ajoissa. Täytyy kai vain luottaa, että eläin osaa mitoittaa omat liikkumisensa parantumisen ehdoilla hämäävästä kipulääkityksestä huolimatta.

5. tammikuuta 2013

Kaikutähtiä

Työhuoneeni oli alkutalvesta todella kolea, joten päätin tarvita uuden huivin hartioille heitettäväksi. Neulominen edistyi muiden kiireiden vuoksi aika hitaasti, mutta enpä ole töissäkään joutanut paljoa huoneessani värjöttelemään. Taisin kipitellä koko joulukuun aikamoista vauhtia ympäriinsä niin virka- kuin vapaa-ajallakin.


Huivi on yhdistelmä Laminariaa ja Echo Flowers Shawlia. Pidän Laminarian yksinkertaisemmasta, tiheämmästä ja lämpimämmästä tähtikuviosta enemmän kuin koristeellisesta kukkakuviosta, joten tein siitä huivin perusosan ja lisäsin Echo Flowersin reunukset. Lanka on Tartosta mukaan tarttunutta vironvillaa.


Kiireisen loppuvuoden päätteeksi joulunpyhät ja uusivuosi menivätkin sitten tyystin laakereilla levätessä. Uuden vuoden aluksi on ollut hieman hankalaa saada itseään taas liikkeelle. Onneksi valoisa aika sentään lisääntyy päivä päivältä - perjantaina ehdin polkea jo puolet kotimatkasta ennen kuin katuvalot syttyivät!