5. marraskuuta 2012

Iloinen eläintarha

Selasin taannoin töissä lasten kuvakirjaa, jossa esiteltiin taaperoille vastakohtia. Korkea - matala, suuri - pieni,  päivä - yö, kissa - koira... Viimeisessä parissa ei tietenkään ole mitään järkeä: geneettisesti kissa ja koira lienevät suhteellisen lähellä toisiaan verrattuna moniin muihin eläinlajeihin. Kulttuurisesti näiden kotoisten karvaturrien välillä vallitsee silti moinen vastakkainasettelu. Mahtavatkohan taustalla osaltaan vaikuttaa kissa- ja koiraihmisten väliset erimielisyydet?

Omat kissani ovat sattuneesta syystä joutuneet tekemään tuttavuutta koiran kanssa viimeisen vuoden aikana, ja pikkuhiljaa jaksoittainen yhteiselo on alkanut sujua.


Ensimmäinen edellytys kissojen ja koirien keskinäiselle toimeentulolle on ainakin näin kissanomistajan näkökulmasta koiran sopiva luonne. Luontainen sopuisuus ja hyvä koulutus paikkaavat lajien erilaisten elekielten aiheuttamia kommunikaatio-ongelmia. Tässä tapauksessa lähtökohdat olivat sikäli hyvät, että koira oli muualla tottunut kissojen läsnäoloon. Vaikka kissat toki kiinnostivat kovasti, niitä ei haukuttu tai rynnätty suinpäin nuuskimaan. Kissat saivat tarkkailla outoa otusta turvallisen etäisyyden päästä, ja koira totteli käskyjä myös kissojen läheisyydessä.


Kissoistani Minnillä oli pohjalla positiivisempia koirakokemuksia kuin Usvalla, mikä näkyi rohkeampana ja nopeammin edistyvänä tutustumisena. Toinen tärkeä seikka tutustumisessa onkin, että eläinten on saatava edetä omaan tahtiinsa.

Tämän kolmikon kohdalla aikataulu muodostui sopivaksi aikalailla itsestään. Ensitapaamiset olivat koiran lyhyitä vierailuja kissojen kotireviirillä. Kissat tunsivat piilopaikat ja kyttäysasemat hyvin ja tiesivät pääsevänsä aina tarvittaessa koiran ulottumattomiin.


Sitä mukaa kun kissat huomasivat koiran vaarattomaksi, ne alkoivat palata normaalitilaan sen läsnäollessa. Samalla koiran visiitit venyivät yökyläilyksi, ensin eri huoneissa ja varsin pian jo yhteisissä tiloissa. 

Tarkkailin alussa, että kissat varmasti uskalsivat liikkua myös yöaikaan lattiatasossa ja pystyivät asioimaan  normaalisti esimerkiksi hiekkalaatikolla. Varsin pian kävi selväksi, ettei tästä tarvitse kantaa huolta. Kissat uskalsivat hyvin kääntää koiralle selkänsä ja jopa peseytyä lattiatasossa vatsapuolensa paljastaen. Toinen juomakupeista tosin oli pakko nostaa pöydälle, sillä parrakas koira sai kupin sisällön kerta-asioinnilla sellaiseen kuntoon, että kissat jäivät juomisen sijasta tuijottelemaan vedessä lilluvia ruohonkorsia ja hiekanjyviä.


Muutettuani toiselle paikkakunnalle vierailuja on tehty myös toisinpäin, koiran reviirille. Ensimmäisen kerran kissat yöpyivät koiran kodissa niin, ettei parrakas asukki ollut paikalla. Ne saivat näin rauhassa nuuskia paikat ja etsiä parhaat kiipeilykohteet. 27 neliön yksiö on aika pieni kahdelle ihmiselle, kahdelle kissalle ja koiralle, vaikka ruuhkatilanne kestäisikin vain pari päivää kerrallaan. Sopu on silti säilynyt hyvin. Ruoka-aikaan keittiössä tahtoo tosin tulla ahdasta. 


Viime aikoina iloinen eläintarha on kokoontunut pariksi päiväksi kerrallaan parin viikon välein, vuoroin kissojen ja koiran kotioloissa. Toistaiseksi stressioireita ei ole ilmennyt, joten oletan eläinten tottuneen toisiinsa melko hyvin. Ne eivät torku kylki kyljessä tai leiki keskenään, mutta eivät ne myöskään tappele, kyräile tai hätistele toisiaan.

Erään kerran palattuamme kotiin vierailulta Usva kolusi läpi asunnon jokaisen nurkan, maukui hetken aikaa ulko-oven luona ja meni sitten nukkumaan koiranpetinä toimivan vanhan päiväpeitteen päälle. Höperömpi kissatäti voisi väittää, että sen oli jo hieman ikävä koirakaveria...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti