30. elokuuta 2012

Kintaita

Tämä ei ole ruokablogi.


Tässä silti autenttinen otos iltavuoropäivän pikalounaastani. Lienee selvää, että annoksen sijasta pääasiallinen kohde kuvassa ovat patakintaat, jotka askartelin viimeisestä risasta farkkuparista lahjaksi alkuperäiselle lahjoittajalle. Hän sattuu olemaan erinomainen pitsanpaistaja.


Nämä ovat todelliset kierrätyskintaat, sillä vanun sijasta eristekerroksena on kissojen kantokopan suojuksesta yli jäänyttä fleeceä ja sisävuorina jämäpuuvillakangasta. Farkuista sai kivasti hyödynnettyä valmiiksi viimeistellyt vyötäröpalat kintaiden käsiaukkoihin - vyölenkin ansiosta erillistä ripustuslenkkiäkään ei tarvita! Taskuja ajattelin ihan vain koristeina kintaiden kämmenselän puolelle, mutta jälkeenpäin tajusin, että ne voivat olla ihan käytännölliset. Jos haluaa kämmenpuolelle tuplapaksut eristeet peukaloiden puuttumisen kustannuksella, täytyy vain pujottaa kädet taskuihin.


Tässä perinteisemmät kintaat: Bella's Mittens muokattuna sellaiseen muotoon, että yksi kerä Novitan Keloa riitti juuri ja juuri pariin. Onnistuin neulomaan ensimmäiseen lapaseen palmikon säännönmukaisesti väärin (kierrot väärään suuntaan, eli kuvio ylösalaisin), ja huomasin mokan vasta kärkikavennusten alkaessa. Onneksi virhe oli suhteellisen helppo korjata. Purin työn aivan alkukerroksille asti, mutta pelkästään palmikon leveydeltä. Sitten neuloin palmikon kerros kerrallaan uudelleen. Paksut langat pysyivät ihan kivasti järjestyksessä, ja lopputulos on yhtä siisti kuin toisessa lapasessa, jonka sentään sain kerralla oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti