10. heinäkuuta 2012

Kukkamekko

Ei suvea ilman sukujuhlia. Ja mikäs sen parempi syy askarrella uusi mekko.

Tämän mekon kaavat muokkasin kevättalvella tekemästäni mekosta. Lähtökohta on siis tässäkin ollut Joka tyypin kaavakirjan volankimekko, vaikka lopputulos alkaa jo olla aika kaukana siitä.


Ehkä alan pikkuhiljaa lähestyä ompeluksissani samaa tilannetta kuin neuletöissä: uskallan muokata kaavoja mieleisemmiksi, tarkkailen enemmän keskeneräistä työtä kuin ohjetta, ja improvisoin tarvittaessa muutoksia kesken urakan. Mutta vielä on paljon opittavaa, eikä tälläkään kertaa selvitty ilman ratkojaa.

Mekon seuraksi neuloin Little Silk Shrug -hihattimen. Aiemmin tekemääni punaista on tullut käytettyä paljon, ja halusin hillitymmän version, jonka voin juhlien jälkeen ottaa vaikka työkäyttöön.


Epäilin viimeiseen asti kangasvalintaani, sillä kukkamekot eivät ole omin juttuni. Lopputuloksessa kuosi näyttää kuitenkin kivemmalta kuin odotin. Kenties olen matkan varrella ehtinyt tottua ajatukseen perinteisestä kukkamekosta. Menköön siis tämän kerran. Ensi kesänä on kuitenkin taas uudet juhlat ja uudet mekot.

7. heinäkuuta 2012

Ökypuu

Äitini on useaan otteeseen kertonut minulle, mitä hän hankki ensimmäisellä oman alan työpaikasta tienaamallaan palkalla: nahkalompakon, laadukkaan sateenvarjon ja Eva-merkkisen ompelukoneen, joka on yhä käytössä.

Minun vastaava tarinani kuuluu näin: Ensimmäisellä oman alan työstä tienaamallani palkalla hankin uuden kiipeilypuun kissoille.


Olkoonkin, että ennakoin hieman ja tilasin puun jo ennen palkkapäivää. Ainakin tarina kuulostaa paremmalta kuin todenmukaisempi ostin ruokaa, junalippuja ja uuden joogamaton.


Edellinen kiipeilypuu oli eläinkaupasta hankittu, 160 cm korkea, noin sadan euron hintainen peruspuu. Parin vuoden käytön jälkeen se alkoi osa kerrallaan hajota. Askartelin ystävän avustuksella uusia tasoja tilalle sitä mukaa kun vanhoja särkyi. Lopulta alkuperäisestä puusta oli jäljellä vain jalusta ja narupäällysteiset tolpat.


Tällä kertaa päätin panostaa laatuun, ja tilasin Catmax-puun. Valitsemistani osista kertyi yhteishintaa melko tarkalleen 300 euroa. Toivottavasti ökypuu kestää kauemmin kuin edellinen! 

Näppärän jousisysteemin ansiosta puu pysyy tukevasti pystyssä ilman ruuvinreikien porailua. Päätin sijoittaa sen ikkunan viereen. Eihän se mikään varsinainen silmänilo ole keskellä olohuoneen ikkunaseinustaa, mutta ainakin puusta voi nyt tähytä sekä sisätiloihin että ulos.


Pienen alku-ujostelun jälkeen kissat vaikuttavat tykästyneen puuhun. Suosituimmaksi nukkumapaikaksi muodostunee ylin taso, pilvilinna. Sen köysiosat ovat kovasti Usvan mieleen - niitä täytyy pysähtyä järsimään aina matkalla ylös tai alas.


Nojatasokin kelpaa nokosiin, ainakin jos pilvilinna on varattu.


Itse puun ohella hupia viikonloppuun ovat tuoneet myös puun postitukseen käytetyt pahvilaatikot sekä niiden muoviset pakkausvyöt. Kyllä nyt siis kissojen kelpaa!

Yllä olevassa kuvassa näkyy taustalla olohuoneeni erikoisuus: aiemman vuokralaisen vaaleanpunaiseksi maalaama seinä. Sain vuokranantajalta maalia sen valkaisemista varten, mutta en ole vielä ehtinyt ryhtyä toimeen. Seinän hempeäksi halunnut vuokralainen lienee vastuussa myös kylpyhuoneen peilin kustomoinnista. Peilin reunat on koristeltu glitterillä...