5. kesäkuuta 2012

Pihakissat

Olen ehtinyt asua uudessa kodissani vain muutaman päivän, mutta luultavasti naapurini tuntevat minut jo nyt kissanaisena (tai parhaassa tapauksessa hieman vähemmän negatiiviselta kuulostavana kissatyttönä).

Molemmat kissani ulkoilevat mielellään valjaissa. Uuden sisäreviirin haltuunottoon meni vain päivä, sen jälkeen neitien alkoi selvästi tehdä jo mieli pihalle. Joten kaivoin valjaat esiin muuttolaatikosta ja lähdettiin tutkimaan paikkoja.


Ainakin Tampereella valjastelevia kissoja on alkanut näkyä enemmän viime vuosina. Edellisen kotini lähistöltä bongasin kolme hihnan päässä ulkoilevaa mirriä. Vapaasti ulkoilevia yksilöitä oli valitettavasti vielä useampia. Täällä uusissa maisemissa peltoja ja joutomaata on paljon. En siis yhtään ihmettelisi, jos enemmistö omakoti- ja rivitalojen kissoista liikkuisi lainsuojattomasti irrallaan.¹ Voin lähestulkoon tuntea naapurien kummastuneet katseet selässäni, kun kimpoilen Usvan kanssa ympäri pihaa tai seison varttitunnin paikallaan Minnin kököttäessä puskassa. 

Neidit ovat nimittäin varsin erilaisia talutettavia. Minni kulkee kasvustoissa ja rakennusten seinustoilla edeten hitaasti mutta varmasti ja tarkkaillen jatkuvasti ympäristön jokaista risahdusta. Sen sijaan Usva touhottaa pitkin poikin, jäätyy välillä kesken liikkeen koomisiin asentoihin ja singahtaa sitten jälleen liikkeelle täysin arvaamattomaan suuntaan.


Molemmissa tyyleissä on puolensa. Minnin kanssa ei tarvitse huolehtia niin paljon ympäristön muista muuttujista, kun kissa osaa itse varoa juoksemasta suoraan koiran, pikkulapsen tai auton reitille. Toisaalta Usva tottelee kuuliaisemmin hihnan kautta saamiaan ohjeita, kun taas Minni on kaikessa rauhallisuudessaan usein raivostuttavan itsepäinen ja tuskastuttavan hidas.

Pääasiassa kissat saavat itse päättää, mihin suuntaan menevät ja millä nopeudella. Ainoa ohje, johon olen ne opettanut, on hihnan kiristyminen silloin kissa on menossa tai suunnittelee menevänsä (= katselee) epäsopivaan suuntaan, kuten syvälle puskaan tai lasten leikkipaikalle. Heti kun nenä osoittaa taas turvallisen, sallitun alueen suuntaan, päästän hihnan väljäksi.


Molemmilla kissoilla on käytössä hyväksi havaitut Vänttisen valjaat, mutta erilaisista liikkumistavoista johtuen olen yhdistänyt Minnin valjaisiin puolentoista metrin pituisen kankaisen talutushihnan, joka on joustava mutta jämäkkä, ja Usvan valjaisiin viiden metrin fleksin. Fleksi mahdollistaa Usvalle pikaisemmatkin pyrähdykset; hihna puolestaan auttaa kiskomaan jääräpäisen Minnin tarvittaessa puoliväkisin ulos pihan piikikkäimmästä ruusupuskasta.

Ihmetelkööt naapurit siis rauhassa. Ainakin niin kauan kuin parveke on verkottamatta viihdytämme heitä sisäpihan puolella.



- - - - - - - - - -

¹ Metsästyslaissa tosin sallitaan kesyn kotikissan ulkoilu taajama-alueella ilman hihnaa, mutta järjestyslaissa kissanomistaja velvoitetaan huolehtimaan, ettei eläin pääse tietynlaisille alueille, joihin kuuluvat lasten leikkipaikat, yleiset uimarannat, torit, ladut ja urheilukentät. Käytännössä kissa ei siis saa ulkoilla edes leikkipaikallisessa kotipihassa ilman valvontaa, ja ainoa järkevä vaihtoehto on kytkettynä taluttaminen.

2 kommenttia:

  1. Meillä ulkoillaan myös valjaissa. Indy vetää pää kolmantena jalkana koko ajan eteenpäin, kunnes pääsee järven rantaan yhdelle tietylle kivelle istumaan ja haistelemaan tuulta.
    Piki puolestaan pelkää kaikkea uutta ja outoa, ja kulkee lähellä miua. Vaaran uhatessa se haluaa miun kyykistyvän, jotta se voi piiloutua miun jalkojen väliin ;)

    VastaaPoista
  2. Tämähän vain todistaa, että kissat ovat ainutlaatuisia persoonallisuuksia myös ulkoillessaan.
    On kuitenkin mukavaa katsella, miten arempikin kissa silminnähden nauttii ulkoilusta.

    VastaaPoista