16. toukokuuta 2012

Näkymätön

Minulla on kesken scifi-putki ja suomalaisten nykykirjailijoiden putki, mutta minkä kirjan kaappasin hyllystä mukaani, kun lähdin matkalle ja tarvitsin mukaan taatusti hyvää luettavaa?

Paul Austerin romaanin Näkymätön (Invisible, 2009).

Auster kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka kirjoittavat ikään kuin samaa kirjaa yhä uudelleen. Toki kerrottu tarina on erilainen jokaisessa kirjassa - ja Auster osaa todella kirjoittaa mielenkiintoisia ja yllätyksellisiä juonia - mutta oikeastaan tapahtumia oleellisempaa teoksissa on se, mitä henkilöhahmoille tapahtuu.

Jokaisessa tähän asti lukemassani Austerin romaanissa joku eksyy (vähintään henkisesti, usein myös fyysisesti), katoaa, jää jonkinlaiseen tyhjiöön, ajautuu äärimmäiseen asketismiin, murtautuu ulos omasta elämästään tai menettää otteensa identiteetistään. Joku lankeaa, joku astuu toisen saappaisiin, jollekulle paljastuu että todellisuutena pidetty elämä onkin ollut silkkaa kuvitelmaa tai kulissia. Joku henkilöhahmoista on aina juutalainen, opiskellut kirjallisuutta (samassa yliopistossa kuin Auster) tai vähintään asunut Brooklynissa tai Pariisissa. Ja aina mukana on vähintään yksi kirjailija (joskus useampi sisäkkäin) sekoittamassa pakkaa ja lukijan päätä meta- tai autofiktiivisillä mietteillä ja yksityiskohdilla.

Eikä tällainen toisto häiritse lainkaan, päinvastoin. Austerin tuotanto muodostaa eräänlaisen verkoston, jossa ideat ja teemat kehittyvät ja haarautuvat yhä pidemmälle jokaisen teoksen myötä. Hänen toistuvat teemansa ovat kiehtovan vaikeita mutta samalla aivan ihmismielen perusasioita: Kuka kukin on? Miksi? Kuinka pysyvästi? Ja kuka sen voi varmaksi sanoa? Asettelemalla henkilöhahmonsa huolellisesti moninaisten suhteiden palapeliksi Auster saa sanottua näistä kysymyksistä aina jotain uutta.


Näkymätön istuu joukkoon saumattomasti. Juonen käännekohtien tapahtumat ovat kenties kyseenalaistamattomammin hätkähdyttäviä kuin Austerin aiemmissa romaaneissa, joissa henkilöhahmojen suistamiseen vakiintuneista rooleistaan ja elämistään riittää usein jokin näennäisesti mitätön mutta metaforisesti merkityksellinen sattuma.  Joka tapauksessa päähenkilö Adam Walker [avoimesti keksitty nimi, American Adam ranskalaisten sivuhenkilöiden joukossa vastapoolina Rudolf Bornille (jonka nimi korostaa eroa: syntynyt vastapoolina luodulle Aatamille jne.)] ajautuu tyypilliseen tilanteeseen: kadottaa suuntansa ja harhailee kuin austerilaisen magneetin vetämänä kohtaamaan uudelleen juuri sen henkilön, joka on vastuussa hänen sijoiltaan järkyttämisestään.

Hyvä matkakirja siis, luotettavasti Austeria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti