23. toukokuuta 2012

Laatikoita ja koteloita

Tänä vuonna maisemat muuttuivat kuin varkain keväisistä kesäisiksi. Koivut suorastaan räjähtivät vihreiksi, ja jopa opiskelijataloyhtiön laikukas pihanurmikko alkaa jo kaivata trimmausta. Hurjin siitepölykevät pariinkymmeneen vuoteen ei ole jäänyt huomaamatta. Jouduin kaivamaan pitkästä aikaa esille kaulurin, kun Usva rapsutteli korvanjuurensa auki.


Onneksi kissaparka ei vaikuta stressaavan kaulurista, vaan viipottaa sen kanssa kiipeilypuuhun ja alas yhtä lujaa kuin aina. Toistaiseksi myöskään kämppää pikkuhiljaa valtaavat, vähän kerrassaan täyttyvät muuttolaatikot eivät ole syy stressata vaan jatkuva ilonaihe.


 Aina löytyy uusi, mukava asento, kun tavaraa kertyy.


Muutan jo reilun viikon kuluttua hieman etelämmäs, sillä minua onnisti työnhaussa. Aloitan heinäkuussa kirjastonhoitajana yleisessä kirjastossa. Jotta eksyminen ei olisi uusissa maisemissa niin pelottavaa ja jotta voisin ikävän iskiessä häiriköidä tehokkaammin ystäviäni, hankin uuden älylelun. Ja koska olen näpertäjä, uudella lelullani oli itse tehty suojakotelo jo ennen kuin sim-kortti ehti kolahtaa postilaatikkoon.


Perinteisen pussimallin sijasta hain kalenteri- tai kansiomaisempaa tyyliä. Otin mallia Villapadan ohjeesta, mutta tein vain yhden taskun ja jätin ylä- ja alasaumoihin pikkuruiset aukot kuminauhan pujottamista varten.


Käytössä olen todennut kangaskotelon oikein käteväksi. Kotioloissa puhelimen voi jättää helpommin saataville mutta suojata sen samalla kissojen tassuilta pujottamalla sen taskun sijasta läpän alle, taskun päälle.

2 kommenttia:

  1. Voi tuota Usvaa. <3

    Hieno kotelo!

    VastaaPoista
  2. Kiva, etta kisuli ei ole kaulurista moksiskaan. Olen myos varma, etta meidan Lucykin tykkaisi nukkua tuollaisessa laatikossa :)

    VastaaPoista