26. maaliskuuta 2012

Vanhapiikahame

Tämän hameen syntyhistoria alkaa karkauspäivästä.

Olin päättänyt, että jotain hyötyä sideerisen vuoden ja kalenterivuoden välisestä erosta täytyy saada, ja pelottelin etukäteen useitakin lähipiirin herrasmiehiä. H-hetken tullen sain kuin sainkin ahdistettua yhden koiraan nurkkaan kysymyksineni. Tuloksena oli vähemmän yllättävästi ilmaista hamekangasta.


Saamani vanhapiikakangas oli asiaankuuluvasti yleissävyltään harmaata. Joukossa on kuitenkin myös pikkuisen pinkkiä - symboloiko se kenties sitä, että minulla on vielä jäljellä ripaus toivoa? Olisin mielelläni ollut kärpäsenä kangaskaupan katossa seuraamassa valinta- ja ostoprosessia, uhrillani kun ei ollut liiemmin kokemusta kangashankinnoista. 

Varsin hienoa ohutta villakangasta kaupasta oli kuitenkin mukaan tarttunut. Paljon arvokkaampaa kuin itse stereotyyppisen pihistelevänä vanhanapiikana raaskin ostaa. Laadukkaasta materiaalista oli helppoa saada aikaan siistiä jälkeä.


Päätin hameen erityisyyden kunniaksi poiketa vakiokaavastani ja tehdä kaarrokemallin. Poistin Joka tyypin kaavakirjan kaarrokehameen kaavasta ulommat laskokset, lyhensin helmaa kymmenisen senttiä ja jätin laskokset tikkaamatta.

Olisikohan pitänyt pätkäistä vielä toiset kymmenen senttiä? Kenties helman pituus on suoraan verrannollinen odotettavissa olevaan vanhapiikuusaikaan. No, seuraavan karkauspäivän tullen olen vielä nippa nappa alle 30 vuoden kriittisen rajapyykin, joten katsotaan nyt ensin sinne saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti