15. maaliskuuta 2012

Kissan ruoka-allergia ja barf

Blogiini eksytään yhä kissan raakaruokintaan liittyvillä hakusanoilla, vaikka poistin aihetta käsitelleen merkinnän aikoja sitten. Tiedonjanoa tyydyttämään kirjoitin uuden version.

Kissan ruoka-allergioista ja barffauksesta on netissä paljon pätevämpiäkin lähteitä; suosittelen erityisesti Maarun raakaruokintasivua. Alla oleva on enemmänkin case-kuvaus omasta "ongelmakissastani". Tosin ainahan eläinten allergiat ovat yksilöllisiä ja sopiva ruokavalio täytyy selvittää tapauskohtaisesti.


Kissanruoka-allerginen kissa

Usvan ensimmäiset allergiaoireet ilmaantuivat noin 8 kk:n iässä. Sillä on kahdenlaisia oireita.

Kanan ja kalkkunan syöminen saa Usvan ohimot ja korvanlehdet kutiamaan ja niihin nousee pieniä punaisia paukamia. Jos tilanteeseen ei puutu, kissa raapii ihonsa rikki näiltä alueilta. Allergeenien ruokavaliosta poistamisen lisäksi tarvitaan kauluri estämään raapimiskierre kunnes iho on parantunut kunnolla. Eläinlääkärin antamalla kortisonipiikillä kutina helpottuu nopeasti, jos kotikonstit eivät enää riitä.


Kala puolestaan aiheuttaa Usvalle merkillisiä turvotuksia, jotka alkavat jostain ruumiinosasta, kiertävät viikon verran eri puolilla kehoa ja katoavat sitten itsestään, kun allergeenit poistuvat elimistöstä. Yhdestä altistumisesta saattavat siis turvota tassu, silmäluomi, poski, leuka, kaula ja vatsa, jokainen vuorollaan.


Ruoka-allergiaa epäiltäessä ainoa luotettava tapa saada selville sen aiheuttajat on laittaa kissa perusteelliselle eliminaatiodieetille. Tässä puuhassa maltti on valttia – mikään ei ole turhauttavampaa kuin oireiden paluu "turvalliseksi todetusta" ruokavaliosta huolimatta. Jokainen ateria ja oire kannattaa kirjata ylös ja uusia ruokia lisätä erittäin rauhalliseen tahtiin, sillä jotkin oireet saattavat ilmestyä näkyviin vasta päivien päästä. Eliminaatiodieetistä on paljon tietoa ja tapauskuvauksia netissä, esimerkiksi Iina Honkalan Blondi-kissan tarinasta oli itselleni apua.


Jos kissa on allerginen selkeästi yhdelle tai kahdelle proteiinille, sen kanssa saattaa pärjätä holistisilla tai hypoallergeenisilla kissanruoilla, joissa proteiinit ovat peräisin vain yhden eläimen lihasta tai ne on käsitelty allergisoimattomiksi. Nämäkin ruoat sisältävät kuitenkin kasviperäisiä ja muita lisättyjä aineita, joihin kissa saattaa reagoida. Usva sai eläinlääkäristä ostetuista hypoallergiaraksuistakin oireita, todennäköisesti johtuen kalaöljystä. Useimmat kala-allergikot eivät reagoi öljyyn, mutta Usva on sille hyvin herkkä.


Nykyisin Usva on täysin barffilla. Allergiaoireita on ollut viimeksi yli vuosi sitten, silloinkin vain koska neiti pääsi tyhjentämään väärän ruokakupin tähteistä. Usvan kohdalla raakaruokinta on siis auttanut hyvin. Kevätkesällä pahimpaan siitepölyaikaan se yhä rapsuttelee hieman ohimoitaan, mutta ei niin paljon että tarvittaisiin kauluria.


Raakaa touhua

Usvan ruokavalio koostuu possusta, naudasta, porsaansydämestä, hevosesta ja lampaasta. Käytännön syistä ostan osan lihoista ruokakaupasta, vaikka se tuntuukin eettisesti arveluttavalta. Itse en syö kokolihaa lainkaan, ehkä se tasaa hieman Usvan ruokavalion aiheuttamaa ympäristökuormitusta.

Hevosen, lampaan ja osan naudasta ostan rehulihana. Tampereella on kaksikin eläinten raakaruokaa myyvää liikettä, Barffi.net ja Ketunleipä [edit: Ketunleipä on sittemmin lopettanut toimintansa]. Suurin osa niiden valikoimasta on tosin suunniteltu lähinnä koirille. Usva on ronkeli syömään mössömäisiä, luunsiruisia jauhelihoja, joten ostan lihat suikaleina aina kun mahdollista, vaikka kilohinta on hieman korkeampi.


Lihapakasteiden kanssa touhuaminen saattaa aluksi vaikuttaa hankalammalta kuin onkaan. Asiat kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helpoiksi: hankkia riittävästi kestäviä pakasterasioita, keittiövaaka sekä oma leikkuulauta ja veitsi rehulihan käsittelyyn. Niin, ja tietenkin tarvitaan myös tilava pakastin. Nykyiseen asuntoon muuttaessani olin pari päivää aika pinteessä, kun kämpässä ei ollut edes pakastelokeroa. Onneksi kaveripiiristä löytyi edullisesti suuri arkku.

Itselläni on tapana annostella tuoreena ostettu liha rasioihin ja pakasteena hankittu pakastuspusseihin, jotka kierrän annosten välistä ja suljen leipäpussinsulkijoilla. Tällaisesta pötköstä on helppo erottaa annos sulamaan leikkaamalla kohdasta, josta pussi on kierretty.


Liha ei ole kulutukseen suhteutettuna sen kalliimpaa kuin teollinen kissanruoka. Esimerkiksi eksoottiselta kuulostava hevosenliha maksaa barffikaupassa suikaleina vajaat 7€/kg, eli yhdelle 50–60 gramman annokselle tulee hintaa 35–40 senttiä. Päivässä Usva syö kolme annosta. Barffilihat ovat myös suhteellisen ympäristöystävällinen vaihtoehto, käytetäänhän niihin "jätelihaa" ja vähänlaisesti pakkausmateriaaleja. 


Ravintolisät

Toisin kuin barffaavalle koiralle, raakaruokittavalle kissalle ei tarvitse tarjota kasviksia. Kalsiumia, tauriinia, rasvahappoja ja vitamiineja se silti tarvitsee. Koska luiset lihat eivät maistu Usvalle, olen todennut helpoimmaksi kalsiumin lähteeksi apteekeissa myytävän synteettisen luujauheen. Purkillinen riittää pieneksi ikuisuudeksi. 

Kissoille on saatavana omia vitamiinivalmisteita (Multicat, Vitalcat), joihin on lisätty myös tauriinia. Usvalle nämä valmisteet eivät sovi (kalaöljyn takia), joten se saa tauriininsa sydämistä ja vitamiininsa neljäsosiin pilkotuista Multitabs-tableteista. Tämä on eläinlääkärin kanssa sovittu järjestely, jota en suosittele soveltamaan ilman konsultaatiota.


Usva saa oireita myös ravintoöljyvalmisteista (Viacutan, Nutrolin), joten annan sille kuuriluonteisesti helokkiöljyä turkin ja ihon hoitoon. Ikävä kyllä Usva inhoaa öljyn makua yli kaiken, ja joudun annostelemaan tökötin ruiskulla suoraan kissan suuhun. Emme kumpikaan pidä tästä operaatiosta, joten päivittäiseen käyttöön en ole öljyä ottanut.


Eläinkokeita

Usvan ruokavalio ei ole täydellinen malliesimerkki raakaruokinnasta, pikemminkin kompromissi viitseliäisyyteni ja Usvan tarpeiden välillä. Usva ei myöskään ole helpoin mahdollinen raakaruokittava, koska tavallisimmat barffaajille suositellut ravintolisät eivät sovi sille. Nykyisen oireettoman tilanteen saavuttaminen on vaatinut monia turhauttavia kokeiluja ja hukkahankintoja, ja niitä saattaa tulla jatkossa vielä lisää. Allergikkokissan omistajan täytyykin varautua siihen, ettei eläinlääkäristä välttämättä saa takuuvarmoja hoito-ohjeita tai ihmeentekeviä hypoallergiaruokia, vaan on edettävä kärsivällisesti testaamalla ja tarkkailemalla.

Nykyisin suurin vaiva Usvan erityisruokavaliossa ovat lihanostoreissut kaupungin toiselle laidalle ja Minnin ruoantähteiden piilottaminen Usvalta, joka olisi aina halukas maistamaan kaverinkin kiposta. Myös matkusteluun pakasteilla eläminen tuottaa omat hankaluutensa. Mutta niin kauan kun allergiaoireet pysyvät poissa, raakaruokinta on ehdottomasti vaivan arvoista.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Moi. Niin kuin tuossa kirjoituksessani jo totesinkin, eri ruokien kärsivällinen testaaminen on oikeastaan ainoa ratkaisu. Allergikkokissat kun ovat jokainen taatusti erilaisia.

    Jos hypoallergiaruoka ei riittävän pitkän testauksen jälkeen tunnu sopivan, suosittelisin aloittamista "nollasta", eli yhdestä lihalaadusta. Sitten yksi kerrallaan hitaasti (!) siihen lisäätte haluamaanne ruokaa tai lihatyyppiä ja seuraatte tarkkaan, tuleeko oireita.

    Parasta olisi, jos eliminaatiodieetin toteuttaisi lihoilla, sillä teollisissa kissanruoissa on aina niin montaa eri ainetta mukana, ettei voi tietää mille niistä kissa oikeastaan on yliherkkä.

    Itse en ollut noin järkevä, vaan kokeilin eri raksumerkkejä yms. turhautumiseen asti, ja lopulta vasta suostuin aloittamaan eri lihalaatujen testaamisen aivan alusta. :]

    Usva ei ole koskaan käynyt allergiatesteissä. Eläinlääkärin mukaan ne eivät ole järin luotettavia kissoilla, joten en ole kokenut tarpeelliseksi. Käytännössä eliminaatiodieetti toiminee alleriatestinä paremmin.

    Tsemppiä allergioiden selvittelyyn ja kissan ruokintaan!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista