22. maaliskuuta 2012

Kellotettu, myöhästynyt ja mainiosti ajoitettu

Minulla on paha kaavaankangistumisongelma. Olen jumittunut Joka tyypin kaavakirjan kellotetun hameen kaavaan. Taas valmistui yksi tuttu ja turvallinen kellotettu.


Hameeksi muuntunut vakosamettipala oli täysi heräteostos. Väri häikäisi minut, kun menin kangaskauppaan hankkimaan resoria hupparinpaikkailuoperaatiota varten. Varauksetonta rakkautta kangasta kohtaan kesti noin minuutin. Siinä ajassa kannoin sen myyjälle, joka leikkasi sen, viikkasi sen toisesta päästä neljään osaan ja hulmautti sitä kertaalleen saadakseen sen asettumaan taitteiden mukaisesti. Ilmaan levinneen nukkapölyn määrä oli jäätävä.

Eikä se siihen jäänyt. Pesun ja kuivatuksen jälkeen kangas oli nukkaa täynnä. Kiikutin sen parvekkeelle ja kopistelin reippaasti hyvän tovin, ennen kuin huomasin ravistelleeni irtonukan lisäksi betonilattialle kankaan reunasta purkaantuvaa nukkaa noin puolen sentin matkalta. Siinä vaiheessa päätin luopua yrityksestä pitää lattiat siisteinä ja keskittyä huolittelemaan kankaan reunat tavallista huolellisemmin.

Kankaan purkaantumisvauhti oli aivan hillitön. Jopa sillä välin, kun leikatut kangaspalat lojuivat täysin koskemattomina kaapissa odottamassa ompelua, helman kaarevimmasta kohdasta katosi muutama milli! Ehdin sentään ommella hameen valmiiksi ennen kuin se kutistui aivan mikromittaiseksi.

Jotta kaikki kellotettuni eivät olisi aivan identtisiä, päätin piristää tätä yksilöä simppelillä taskulla. Nappi on ylijäämäkappale Buttony-villatakista, joka lojui viimeistelemättömänä pienen ikuisuuden. Edes lyhyiksi muokatut hihat eivät taida auttaa – villapaitasesonki on tältä keväältä ohi. No, ensi syksynä sitten heti käyttöön.


Nappien lisäksi lankaakin jäi yli, siitä sutaisin kokoon kämmekkäät. Mallin nimi on Vancouver Fog. Nämä sentään valmistuivat juuri parahiksi kevätkeleille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti