20. joulukuuta 2011

Joulumatkavalmisteluja

Pitkän jahkailun ja säätämisen jälkeen päätin sittenkin lähteä jouluksi Itä-Suomeen. Olen ollut joulukuun tiiviisti töissä, ja harvat vapaaillat ovat kuluneet kaikenmoisissa pikkujouluissa ja intiimimmeissä illanvietoissa. Kotona olen käynyt kääntymässä aina vain sen verran, että saan muutamassa päivässä koottua keittiöön massiivisen tiskivuoren. Ajatus muualle matkaamisesta aivan joulun alla tuntuikin ensin aika ikävältä - olisin ihan mieluusti heittänyt työputken päätteeksi aikataulut mäkeen ja jäänyt yksin kotiin nyhjöttämään muutamaksi päiväksi. Pari viime joulua olen viettänyt juuri siten täällä hiljenneessä lähiössä, lähes autioituneessa opiskelijataloyhtiössä, ja nauttinut suuresti uneliaan rauhallisesta tunnelmasta.


Iloiseksi yllätyksekseni sain jouluaattoaamun juniin vielä ikkunapaikat lemmikkivaunuista, vaikka hankin liput alle viikkoa ennen matkaa. Tämä nostatti reissaamisintoani huomattavasti. Toivottavasti hätäisimmät ja hermostuneimmat joulumatkaajat ovat aattoon mennessä jo ehtineet alta pois. Lemmikkivaunu on kokemusteni perusteella muutenkin paras paikka matkustaa ruuhkaisina aikoina. Useimmille eläinten kanssa julkisilla kulkuneuvoilla liikkumaan tottuneille ihmisille on kehittynyt pitkä pinna ja hyvä stressinsietokyky. Ja taito pakata mukaan mahdollisimman vähän tavaraa.


Matkasuunnitelmia laatiessa mieleen muistui kauan keskeneräisenä lojunut kantokopansuojusprojekti. Kissat matkaavat nykyisin lähes poikkeuksetta kahden pikkukopan sijasta yhdessä suuressa boksissa, mutta tuulen- ja vedenpitävät huput tein aikoinaan vain ylläolevassa kuvassa näkyville pikkukopille. Hupuissa on kiristyskuminauhat kulmissa ja neppareilla suljettavat läpät kopan suuaukon edessä. Käytännössä läpät ovat osoittautuneet turhiksi, sillä huppu on nopeampi vetäistä kokonaan pois kopan päältä kuin avata nepparit.

Tällä kertaa päätinkin mennä helpoimman kautta. Tein kaksi simppeliä pussia, fleecekankaisen vuoriksi ja ulomman vedenpitävästä suojakankaasta. (Jälkimmäisen vesipatsasarvo on häkellyttävät 1000 mm, eli teoriassa kangas kestää vuotamatta metrin vettä! Tämä fakta ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua.) Hankin molempia kankaita niin suuren palan, että riitti kun asetin palan keskikohdan kopan katolle, neulasin saumat kulmiin, saksin liiat pois ja ommella hurautin pussiksi. Alareunoihin kuminauhakujat, katolle kolot kantokahvaa varten ja koristeeksi hieman itseliimautuvaa heijastinkangasta, siinä kaikki.


Epäekonomisen/-logisen kankaan käytön seurauksena molemmista kankaista jäi koppaprojektin jälkeen tähteeksi neljä suurehkoa neliskulmaista palaa. Niistä taidan tehdä tyylikkään mustat, vedenpitävät suojapussit kameralle, kännykälle ja mp3-soittimelle. Jahka nyt ehdin seuraavan kerran ottaa ompelukoneen esille.

2 kommenttia:

  1. Hieno suojapussi! Voi kun voisi itse lahtea Suomeen jouluksi ja ottaa viela kissan mukaan, mutta eikohan se joulu tule taallakin pain maailmaa vietetyksi :)

    Hyvaa joulua!

    VastaaPoista
  2. Hyvä suojus! Toi metri kuulostaa oikeesti ihan mielettömältä määrältä vettä :O Ihanat tassukuviot!

    VastaaPoista