23. marraskuuta 2011

Kissoja karvoineen

Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan kastelen ystäväni huonekasvit hänen ollessaan poissa kotoa, ja jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan hän viettää marras-joulukuun pääosin ulkomailla. Tällä viikolla minulla on kasvien lisäksi hoidettavana eloisampiakin eliöitä, kun naapurini pyysi minua huolehtimaan kahdesta kissastaan ulkomaanmatkansa ajan. Uudet hoidokkini ovat sfinksejä. Useimmilla ihmisillä tuntuu olevan voimakas mielipide tätä kissarotua kohtaan, puolesta tai vastaan. Syykin on ilmeinen. Ovat ne hieman erikoisen näköisiä. 

Minun silmääni sfinksit ovat kauniita ja kiehtovia otuksia. En ollut aiemmin päässyt silittelemään tämän rotuisia kissoja, ja olin yllättynyt siitä, kuinka pehmeältä niiden olemattoman lyhyen karvan peittämä nahka tuntuu. Aluksi oli myös hieman hämmentävää tarkkailla niiden kissamaisen elegantteja ja ketteriä liikkeitä. Tuntui kuin katselisi jonkinlaista taidokasta havainneanimaatiota kissan kehosta. Pidemmän karvapeitteen läpi kun ei normaalisti näe yksityiskohtia - esimerkiksi sitä, kuinka kissan selkänahka venyy ja poimuttuu sen hypätessä ja laskeutuessa tai miten pitkät sen raajat ja varpaat oikeastaan ovatkaan.

Johtuneeko kylmenevistä illoista vai vieraiden kissojen hajuista vaatteissani, mutta omatkin kämppikseni ovat tällä viikolla olleet kovin seurankipeitä. Varsinkin Usva on terrorisoinut tehokkaasti opiskeluyrityksiäni. Keitän teen, asettaudun mukavasti futonille huovan alle, avaan kirjan ja luentolehtiön ja...


En jaksa aina arvostaa sitä, kuinka sitkeästi Usva tulee pyörimään (kirjaston) kirjan ja muistiinpanojeni päälle, "peittämään" teemukiani ja puskemaan leukaani. Toisin kuin sfinkseillä, Usvan paksussa turkissa riittää karvaa vaikka muille jakaa. Ja varsin anteliaasti se sitä myös ripottelee riemukseni papereihin, teehen, päiväpeitolle, nenään...


Ankaran pyörimisen, leipomisen ja kehräämisen jälkeen pääsemme yleensä lopulta sopuun soveliaasta löhöilypaikasta. Siinä vaiheessa muistan taas, miten mukavaa on saada lukuseuraa. Ja myönnettäköön, että silittelen ehkä sittenkin mieluummin Usvan kaltaista perinteistä karvakasaa kuin eksoottista sfinksiä.