19. helmikuuta 2018

Missy C

Minulla on uudet suosikkilapaset. Kissalapaset!


Malli on nimeltään Missy C ja suunnittelija JennyPenny. Tämän neiti C:n yhdennäköisyys kämppikseeni Usvaan on ilmeinen.


Noudatin muutoin ohjetta, mutta vaihdoin varret joustimeksi. Langat ovat Hjertegarn Sock 4:n jämiä edellisistä kissalapasista, ja koska riittävyys jännitti, poimin aloitussilmukat ketjunsilmukkaketjusta ja neuloin varret vasta lopuksi.

Hyvin lanka kuitenkin riitti. Lopullinen kulutus oli noin 26 g vaaleanharmaata, 21 g tummanharmaata sekä pienet nöttöset tehostevärejä.


Malli ei ole helpoin mahdollinen, sillä pitkiä langanjuoksuja on jonkin verran ja kerrokset silmästä nenään neulotaan kolmella värillä. Päätin kuljetella mustaa lankaa vain tuossa naaman takana, eli neuloin mustat silmukat tasona ja muut kaksi väriä pyörönä. Yllättävän kivuttomasti se sujui, ja lopputuloskin on ihan siisti.

Vihreät ja vaaleanpunaiset silmukat ommellaan kohdilleen jälkikäteen. Ohjeessa ei taidettu sanoa, millä värillä näiden silmukoiden tausta oli tarkoitus neuloa. Itse tein sen mustalla.


Lapasissa on peukalokiilat, jotka tosin ovat minun leipälapioilleni turhan pienet ja liiaksi kämmenen puolella. Muuten peukut ja itse lapaset ovat sopivan kokoset, joten kyllä näitä käyttää ihan ilokseen.

14. helmikuuta 2018

Suora villahame

Tämän asiallisemmaksi ei hame voi enää mennä! Kalanruotokuvioista villaa ja suora helma. Takasaumassa piilovetoketju ja halkio.


Tuli muuten hyvä! Vielä muutama kuukausi sitten suoran hameen optimointi oli puolitiessä, mutta nyt lähestytään jo erittäin istuvaa lopputulosta. 


Mistä moinen kehitys? No, eihän siinä muu auttanut kuin ottaa viivain kauniiseen käteen. Lähdin vielä kerran liikkeelle aivan alusta: otin mitat, laskin suhteet ja piirsin hameen peruskaavan. 

Ohjeena käytin Nicole Smithin kirjaa Uusi hame päivässä, josta on ollut blogissa juttua aiemminkin. Silloin tein A-linjaa, nyt mentiin aivan suoralla. 


Lisäjännitystä projektiin toi uuden tekniikan opettelu. En ollut koskaan ennen ommellut kokovuorillista hametta, jossa olisi halkio. Kun varsinaista valmista kaavaa ei ollut, piti hieman selvitellä, kuinka kummassa vuori saadaan yhdistettyä siististi halkion molempiin reunoihin. 



Yksinkertaisen kaunis ja esimerkillisen asiallinen villakangas on peräisin Eurokankaasta. Kankaan tekstuuria on vaikea hahmottaa kauempaa otetuista kuvista, mutta tässä helmankulmakuvassa sen näkee, jos kuvan klikkaa suuremmaksi.

Tämä hame on niin lämmin ja helppo yhdistää erilaisiin yläosiin, että ennustan sille superpaljon käyttöä.

30. tammikuuta 2018

Pikkutyttöjen juttuja

Taas tarjoutui tilaisuus neuloa kollegalle jotain pientä.


Tulevalle tyttärelle tein peukalottomat Baby Bunny -lapaset ja Bits + Pieces -myssyn. Ja kun lankaa kului niin mahdottoman vähän, neuloin loppukeristä vielä isosiskolle prinsessalapaset.


Inspriraationa käytin Seonye's Mittens -mallin kuvia, mutta käytännössä piirsin kaaviot itse saadakseni taaperoikäiselle sopivan koon. Ja kun kerran ryhdyin modaamaan, niin improvisoinpa sitten oikeaan käteen pikseliprinsessan ja kämmenpuolista vähän personoidummat.


Tähän kämmenpuolen sydänkuvioon tykästyin kovasti. Sitä voisi käyttää johonkin omaankin projektiin. Vähemmän hempeissä väreissä, tosin.

11. tammikuuta 2018

Sukat nimeltä Hattu

Hankin vuoden 2016 käsityömessuilta Taito Keski-Pohjanmaan osastolta superaurinkoisen vyyhdin sukkalankaa. Siitä syntyivät Nicola Susenin suunnittelemat Hattu-sukat.


Eksoottisinta näissä sukissa on kantapää, jonka lisäykset tehdään keskelle eteen. Kantapään takana jatketaan kuten ennenkin, kunnes on aika kääntää kantapää ja kaventaa liiat silmukat pois suorana, kantapään sivulle jäävänä kavennusten ketjuna.


Olin ajatellut langan ihan toista mallia varten, mutta muutaman sentin neulottuani totesin, että värivaihtelut olivat tuohon malliin turhan rajuja. Piti löytää jotain yksinkertaisempaa, jossa vaihtelevat sävyt pääsisivät paremmin esille. Hattu käy tähän tarkoitukseen hyvin, ja myös matkaneuleeksi se sopi mainiosti, kun suurin osa ajasta posotellaan vain joustinta, oikeaa ja nurjaa.


Aurinkoisen langan neulominen piristi kummasti vuoden pimeimpiä hetkiä. Vielä muutama neuletyö, ja eiköhän sitten ala jälleen ompelukevät.

4. tammikuuta 2018

Käsityövuosi 2017

Vuodenvaihteen tienoilla moni seuraamani käsityöbloggari julkaisee toinen toistaan upeamman koosteen mennen vuoden aikana valmistuneista projekteista.

Muiden taitavuutta ja ahkeruutta aikani ihasteltuani tulin ajatelleeksi, että itse en saanut aikaan oikein mitään. Alkuvuosi meni ihmetellessä, kesä muissa harrastuksissa ja syystalvi katosi jonnekin.

Uuden työn opettelu ja kiireet valuivat vapaa-ajan puolelle. Juoksuohjelmat ja laulukurssit lohkaisivat oman osansa koko ajan vähänevästä näpertelyajasta. Kangas- ja lankalaatikoissa odottavat käyttöään ihan samat hamepätkät ja jämäkerät kuin vuosi sitten.

Näissä tunnelmissa katsastin läpi viime vuoden blogimerkintäni ja arvatkaas mitä - olin väärässä! Vuonna 2017 valmistui vaikka mitä käsitöitä ja opin hurjan paljon uutta. Tässä muutama kohokohta:


Vuoden ensimmäisenä projektina neuloin loppuun Heartland Lace Shawlin, jonka muokkasin kolmiosta pitkulaiseksi. Tätä varten piirsin itse viimeisiä kaavioita peilaavan alkukaavion, jotta sain neulottua huivin saumatta yhdestä päästä toiseen. Viimeistelyyn käytin ensimmäisen kerran oikeita pingotusrautoja. 


Helmikuussa kävin kansalaisopiston viikonloppukurssin "Peruskaava omilla mitoilla" ja piirsin alusta saakka omien mittojeni mukaisen mekkokaavan.


Keväällä valmistuneet Taimitarhan syyssukat olivat viimeksi käytössä eilen, koska kotimme lattiat ovat edelleen noin kymmenen astetta absoluuttista nollapistettä lämpimämmät.


Ennen vappua ompelin hihattoman perusmekon, jota olen käyttänyt tosi paljon sekä töissä että muissa menoissa. Samalla kaavalla ja inasen lyhyemmällä helmalla voisin tehdä toisen vaikka samantien. 


Myös Wickerwork-villatakki on ollut kovassa käytössä - niin kovassa, että se alkaa harmillisesti jo hieman nyppyyntyä strategisista paikoista. 


Ohjeenkin julkaisin, Kerykeion-säärystimiin!


Käsityömessuilla osasin ensimmäistä kertaa heräteostaa lankaa tietämättä lainkaan, mitä siitä neuloisin. Olin täysin rationaalisesti hankkimassa Hedgehog Fibresin sukkalankavyyhdin perinteisen diutunvihreässä värissä swamp, ja seisoin jo kortti kädessä kassajonon keulalla, kun silmiini osui myyjän selän takaa jotain ruosteenpunaista, mitä ei ollut myyntipöydällä. Yhtäkkiä kuulin oman ääneni muodostavan yllättävän ja kohtalokkaan kysymyksen: "Mitäs siulla on tuolla?"


Joulukuussa parasta olivat Moggies-lapaset, joita tehdessä opin käyttämään Invisible Stranding -tekniikkaa.

Eikä tässä ollut vielä edes kaikki! Kaapissa on valmiina muutama pikkuprojekti, jotka odottavat lahjoittamistaan pahaa-aavistamattomille uhreille.

Loppujen lopuksi, olosuhteet huomioiden, vuosi 2017 oli sittenkin varsin kelvollinen käsityövuosi.