27. maaliskuuta 2017

KonMari-pussukoita

Kärsivällisen jonottamisen jälkeen sain kirjastosta lainaan Marie Kondon toisen suomennetun kirjan KonMari : Iloa säkenöivä järjestys.

Ensimmäisen KonMari-kirjan tarkkaan lukeneelle tässä jatko-osassa oli aika vähän uutta, lähinnä kuvalliset ohjeet vaatteiden taitteluun ja joitakin konkreettisia neuvoja eri huoneiden yksityiskohtiin.

En edelleenkään ollut kaikesta yhtä mieltä Kondon kanssa, enkä vieläkään intoutunut tekemään "ilotarkastusta" kertaheitolla koko maalliselle omaisuudelleni. Eko-omatuntoni ei kerta kaikkiaan salli käyttöesineiden korvaamista uusilla ennen kuin ne ovat tulleet käyttöikänsä päähän, ja koristetavaraa minulla on vähänlaisesti. 

Silti kirja toimi hyvänä inspiraationa pieneen kevätsiivoukseen. Esimerkiksi uusimpien opintojeni muistiinpanot päätyivät paperinkeräykseen, samoin nippu ompeluohjeita ja -kaavoja, joita tuskin olisin käyttänyt uudelleen, kun uusiakin on jonossa enemmän kuin ehdin testata. 

Ensimmäiseen kirjaan verrattuna Kondo kirjoittaa Iloa säkenöivässä järjestyksessä enemmän somistamisesta. Jos ensimmäisen kirjan perusteella käsitys konmaritetusta kodista oli askeettisuuteen saakka karsittu, toisessa kirjassa tuota kuvaa pehmennetään ohjeistamalla, kuinka iloa tuottavia esineitä voi ripotella ympäri kotia ja papereita tai kankaita käyttää säilytystilojen koristeluun.


Tässä kohtaa havahduin siihen, että minulla on kangaslaatikossa vaikka kuinka paljon (konmarilaisittain jonoksi aseteltuja) sieviä tilkkuja, joilla voisin somistaa joitakin huikean epäesteettisiä säilytysratkaisujani.

Esimerkiksi työpaikan pukuhuoneessa säilyttämäni meikit ovat tähän saakka majailleet ihan tavallisessa lankakaupan mainosmuovipussissa. Laukussa mukana kulkevat nenäliinat ja särkylääkkeet puolestaan olen pakannut uudelleensuljettavaan muovipakkaukseen, jonka olen alunperin saanut ostaessani urheiluvälinekaupasta pesupusseja.

Haloo?! Miten näin on päässyt käymään, vaikka olen muka käsityöihminen? Saman tien ompelukone esiin ja surrur.


Meikkipussiin käytin Hipun pussukkaohjetta, ja litteä pilkkupussi on tehty ihan vain suorakaiteen muotoisista kangaspaloista.

Ei mikään valtava KonMari-urakka, mutta uskallan väittää, että iloisemmaksi näistä tulee kuin muovipusseista. 

19. maaliskuuta 2017

Kangastaulu

Meillä on uusi koti ja yksitoista neliötä enemmän tilaa.

Avarampi asunto on ihana asia. Mutta kun muutaman viikon kuluttua muutosta saimme viimeiset pahvilaatikot raivattua pois, huomasimme, että olohuoneessa kaikuu.

Arvelin, että kangastaulu seinällä voisi helpottaa ongelmaa. Finlaysonin tehtaanmyymälästä löysin kankaan, joka sopii loistavasti seinällemme.


Kun asuinkumppanini näki, millaisen kankaan olin hankkinut, hän kysyi ensimmäiseksi, samastunko stripissä Muumimammaan vai Vilijonkkaan.

Wikipedian mukaan "Vilijonkat ovat järjestystä ja siisteyttä rakastavia naispuolisia hahmoja, joilla on taipumus hermostua herkästi". Saatan silloin tällöin (tai ehkä jopa hieman useammin) vastata tätä kuvausta, joten Muumimamman purkaus toimii minulle hyvänä huoneentauluna varoittamassa liiallisuuksiin menemisestä.

Jotta kaiunpoistovaikutus olisi mahdollisimman suuri, käytin kankaan taustana vaahtomuovia. Paikallisesta alan erikoisliikkeestä sai sopivan palan valmiiksi mittoihin leikattuna. Taulusta tuli 100 cm leveä, 30 cm korkea ja 5 cm paksu. Kiinnitin kankaan reunat hakaneuloilla vaahtomuovin taakse, joten halutessa päällinen on helppo vaihtaa. 


Muumien hienous on siinä, että vaikka hahmot edustavat usein jotakin ihmistyyppiä, niissä on syvyyttä myös yksilöinä. 

Ajatellaan vaikka rouva Vilijonkkaa. Kaikki varmaan tuntevat jonkun hysteerisen tarkan täti-ihmisen, jolle hahmon kautta voi nauraa. 

Mutta kenties rouva Vilijonkan tarve kritisoida muiden elämäntapaa juontaa juurensa siitä, että hän pelkää muiden ylenkatsovan häntä, useamman lapsen yksinhuoltajaa? Ehkä rouvan järjestys- ja siivousvimma on puolustusreaktio, kun elämä tuntuu karkaavan kontrollista ja katoavan kuten hänen tutkimusmatkailijamiehensä Borneolle? 

Ja huomaatteko nuo marjat pöydällä stripin viimeisessä ruudussa? Rouvan ilme näyttää siltä, että Muumimamma saa hänet kiinni itse teossa. Kuinka tahraton Vilijonkan koti oikeastaan mahtaa olla silloin, kun kukaan ulkopuolinen ei ole näkemässä?

13. helmikuuta 2017

Rusettimekko peruskaavalla

Bongasin vuodenvaihteessa paikallisen kansalaisopiston ohjelmistosta kurssin, jonne oli pakko päästä: Peruskaava omilla mitoilla

Nimensä mukaisesti kurssilla piirrettiin mekon peruskaava omilla mitoilla, ihan alusta saakka. Valmiskaavat ovat minulle yleensä liian ahtaita lantiolta ja liian väljiä yläosasta, joten millaista luksusta onkaan saada käyttöön juuri sopiva kaava!

Ensimmäinen ikiomasta peruskaavasta kuosittelemani vaate on hihaton arkimekko, suunniteltu käytettäväksi pitkähihaisen trikoopaidan ja/tai ohuen neuletakin kanssa. 

Pääntie on muotoiltu venemäiseksi ja olkaa kavennettu kädenteiltä. Rintamuotolaskos on siirretty sivusaumaan ja takakappaleen olkalaskos jaettu kahdeksi laskokseksi. Vyötärömuotoilut tein suoraan peruskaavan mukaan. Helmasta muotoilin polvipituisen ja viistotin pari senttiä.

Helma on huomattavasti kapeampi kuin tavalliset A-linjaiset tekeleeni. Ei ole pakko tehdä A-linjaa, jos kaava on piirretty omilla mitoilla eli lantiolle on muutenkin tilaa! Luk-sus-ta!


Mekko istuu huomattavan hyvin myös selästä lapaluiden kohdalta, minne jää minulla valmiskaavojen kanssa usein väljää. Vyötärömuotoilut sen sijaan ovat kaavassa maltilliset, vielä ronskimminkin voisi ottaa. Toisaalta tykkään joka tapauksessa käyttää mekkojen kanssa vöitä.

Sympaattinen rusettikangas on Gütermannin valikoimaa.


Kaavan piirtäminen oli monella tapaa opettavaista ja auttoi hahmottamaan, miten muokkaukset näkyvät valmiissa vaatteessa. Kurssilla oli tusinan verran osallistujia, ja vaikka kukin keskittyi ennen kaikkea oman kaavansa piirtämiseen, koimme monta ahaa-elämystä vertaillessamme, miten erilaiset kehon muodot vaikuttavat paperille piirtyviin kaavoihin.

Työskentelyn lomassa tulimme pohtineeksi, kuinka vaikeaa valmisvaatteista on saada istuvia erilaisille vartalotyypeille. Niin erilaisia kaikkien kaavoista tuli, vaikka vaatekoko olisi ollut sama.

Ei siis ihme, jos vaatekauppojen tarjonta tuntuu joskus olevan pelkkää joustavaa trikoota tai väljää tunikaa.

Seuraavaksi haluaisin kuosittelukurssille...

5. helmikuuta 2017

Rikke

Ihastuin taannoin lankakaupassa Malabrigon Rios-langan sävyyn Winter Lake, ja täysin tavoistani poiketen ostin saman tien vyyhdin tietämättä, mitä siitä neuloisin.


Kauaa ei tarvinnut miettiä. Pipo! Malliksi valikoitui supersuosittu Rikke Hat, jonka yksinkertainen tekstuuri antaa kivasti pääroolin langan sävyille.


Ohje on kirjoitettu hieman ohuemmalle langalle, mutta eipä tarvinnut itse pähkäillä muutoksia, sen verran moni oli tehnyt mallin vastaavasta langasta 96 silmukalla. 

Neuloin tiheämmän reunuksen 3,5 mm ja loput 4,5 mm puikoilla.


Pituuden puolesta noudatin lörpömmän version ohjetta, ja lopputulos on juuri passeli. Taattua käyttötavaraa!

28. tammikuuta 2017

Käsityöpakki

Käsityöt ovat väistämättä välineurheilua. Tarvikkeita kertyy, vaikka pidän itseäni varsin maltillisena varusteiden hamstraajana. 

Tähän saakka olen säilyttänyt tilpehöörini useammassa metallirasiassa. Halusin yhdistää ne samaan laatikkoon, mutta en meinannut löytää sopivaa. Ompelulaatikon nimellä myytävät olivat joko liian pieniä, turhan moneen osaan lokeroituja tai aivan liian sieviä rottinkeineen ja rusetteineen.

Sitten keksin katsastaa rautakauppojen valikoiman ja löysin Bahcon oranssin työkalupakin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!


Tähän pakkiin mahtuu ihan kaikki. Pituutta on yli puoli metriä! Haitarirakenteen ansiosta pakki jakaantuu sopivan kokoisiin osioihin, joten kamat pysyvät järjestyksessä ja ne on helppo löytää.


Ylimpiin osioihin laitoin useimmin tarvittavat välineet: neulepuikot, silmukkamerkit, neulat, mittanauhat sekä kankaiden leikkaamiseen liittyvät tarvikkeet. Näihin pääsee nopeasti käsiksi levittämättä haitaria, yläkannen avaaminen riittää.


Suurimpaan alaosioon jäi vielä melkein kissanmentävä tila!


En voi vastustaa esineitä, jotka ovat sekä käytännöllisiä että kauniita. Minun silmääni tämä yksinkertaisen linjakas metallipakki on paljon kauniimpi kuin sievistelevät ompelukorit. Uskallan väittää, että se on myös käytännöllisempi.