18. heinäkuuta 2018

KawKawEsque

Näillä helteillä tuntuu kieltämättä hoopolta kirjoitella villasukista, mutta kyllä se talvi sieltä vielä tulee. Sanokaa mun sanoneen.


Yarnissiman suunnittelemat KawKawEsque-sukat valmistuivat jo hyvän aikaa sitten, jalkapallon MM-kisojen alkulohkovaiheen avustamina. Malli oli täydellinen penkkiurheiluneule, sillä kun lisäyksistä ja vähennyksistä pääsee sukan kärjen jälkeen jyvälle, neuleessa ei tapahdu juuri mitään ihmeellistä.

Siksipä tämän mallin valitsinkin. Arvelin, että simppeli kuvio toisi kivasti esiin Hedgehog Fibres Sock -langan sävyt. Lanka on väriä "swamp" eli suo - ja täydellistä. Käytin sukkiin n. 65 g, joten jämistä saa hyvinkin vielä kämmekkäät tai jotain muuta pientä kivaa. 


Neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta koska käsialani oli hieman tiukempi, lisäsin jalkaterään yhden ylimääräisen toiston kaaviota 2. Tämän ansiosta kantapäästä tuli tilavampi ja varteenkin enemmän silmukoita. Neuloin varresta myös hieman pidemmän.

Kärsin kroonisesta toisen sukan syndroomasta, mutta tällä kertaa toinenkin kappale valmistui mukavan ripeästi futista tuijotellessa. Sen jälkeen helteet ovatkin hyydyttäneet suurimmat neulehimot. Katsotaan uudelleen sitten, kun sisälämpötila asunnossamme laskee alle 25 asteen.

24. kesäkuuta 2018

Bodymekko vauvalle

Kävin tällä viikolla tapaamassa ystävääni, joka on hiljattain saanut vauvan. Halusin ommella viemisiksi jotain käytännöllistä ja suloista, mikä tarkoitti seikkailua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, joustavien kankaiden maailmaan.

Koska en tiedä vauvoista tai niiden vaatteista mitään, kysyin heti ensimmäiseksi neuvoa kokeneemmalta kollegaltani. Tämä osoittautui loistavaksi taktiikaksi, sillä vinkkien lisäksi sain lainaan Ottobre-lehden 6/2012, johon sisältyy supersuositun Kisuliini-bodyn kaava. 

Netistä löytyneiden kuvien innoittamana muunsin kaavan bodymekoksi lisäämällä simppelin helman, jonka piirsin kollegani suosituksesta sen verran lyhyeksi, että bodyn alaosa jää näkyviin. Lisäksi vuolin bodyn pääntietä kauttaaltaan noin 5 mm suuremmaksi, sillä kuulemma nepparitonta pääntietä ovat jotkut pitäneet turhan naftina.


Tämän pienen hassun vaatekappaleen väsääminen oli hauskinta ja jännittävintä käsityörintamalla pitkään aikaan. En ole juurikaan ommellut trikoota enkä omista saumuria, joten opeteltavaa oli paljon. 

Ompelukoneestani löytyy kyllä perusvalikoima jousto-ompeleita, ja niillä saa aikaan varsin siistiä jälkeä, mutta resorikanttaukset hirvittivät. Hyvässä muistissa oli muuan trikoopusero, joka onnistui tosi hyvin - aina pääntiehen saakka...

Käytin kanttaukseen Ruttu-nuttu-blogin ohjetta ja sen kolmatta vaihtoehtoa. Ompelin resorin kankaaseen suoralla jousto-ompeleella, jotta ommelta ei tarvinnut purkaa tikkaamisen jälkeen.


Jämäpaloihin tehtyjen testitikkausten perusteella totesin, että Prymin leveämpi kaksoisneula tekee säännöllisen epäsäännöllisesti hyppytikkiä, joten resorit oli tikattava koneen omalla kaksoisneulalla, vaikka kapeampi tikki ei omaan silmääni niin kiva olekaan. Tikkasin Prymillä ainoastaan hameosan helman.

Välineistö ja kokematon tekijä huomioiden kanttaukset onnistuivat aika hyvin. Mieheltäkin irtosi harvinaisen rohkaiseva kommentti: "Oho, sehän näyttää ihan kaupasta ostetulta". Seuraavaksi pääsin jännittämään, kuinka onnistuu painonappien vasarointi muutoin valmiiseen vaatteeseen. Ja onnistuihan se!


Huh! Olipa jännittävää mutta myös kivaa. Seuraavaksi ompelen jotain tutumpaa ja turvallisempaa. 

Sen verran trikoojutut alkoivat kuitenkin kiinnostaa, että hankin jo kaavan omaakin mekkoa varten...

17. kesäkuuta 2018

Lintumekko

Tämän kesän ensimmäinen mekko sai alkunsa kankaasta. Olin aivan muilla asioilla Eurokankaan verkkokaupassa, kun törmäsin mikrosatiiniin, joka näytti ensi silmäykseltä perinteiseltä kukkakuosilta mutta osoittautui lähemmässä tarkastelussa olevan täynnä lintuja.


Yksiväristen kankaiden ja hillittyjen kuosien ystävänä ohitan tällaiset tirpat yleensä nopeasti, mutta jostain syystä tämä kangas ei jättänyt minua rauhaan.

Yleensä ompelutyöni lähtevät liikkeelle kaavoista, joihin etsin sopivan kankaan. Kun siis kerrankin löysin ensin kankaan, piti sitä heti hankkia.


Astetta kirjavampi kangas tuntui vaativan parikseen yksinkertaisen mallin, joten kaivoin esille Sew Many Dresses, Sew Little Time -kirjan perusyläosan, lyhyimmän hihan ja A-linjaisen hameen kaavat - samat, joilla olen jo aiemmin tehnyt yhden kukkamekon

Aivan samanlainen tämä mekko ei kuitenkaan ole. Ehei, tässä on meneillään sellainen iteraatioprosessi että alta pois! Hameosaan tuli vain pientä viilausta, mutta yläosasta tein peräti kolme sovitusversiota ennen kuin olin tyytyväinen. 

Aiempia samalla kaavalla tehtyjä yläosia kriittisesti tarkasteltuani olin nimittäin todennut, että takakappale pussittaa sekä pääntieltä että alaselästä. Pitkällisen pähkäilyn ja epäuskoisen googlailun jälkeen päätin sekä suurentaa takakappaleen olkamuotolaskosta että tehdä maltillisen notkoselkämuutoksen kaavaan.

Oli aika urakka, mutta työ tekijänsä palkitsee. Eipä pussita selkä eikä lörpätä pääntie! Ja hengittämäänkin vielä mahtuu.


Fiksattu takakappale korostaa tietenkin etukappaleen pieniä puutteita... Mutta se on sitten seuraavan mekon murhe!

7. kesäkuuta 2018

Kauluspaita miehelle

Blogi on jäänyt vallan hunningolle, vaikka näperrelty on.


Toukokuussa valmistui perinteinen kauluspaita miehelle. Kaava on Burda-lehdestä 3/2009, enkä tehnyt siihen mitään muokkauksia. 

Edellisen kerran ompelin samanlaisen mustan kauluspaidan vuonna 2015. Oli mukava huomata, että jotain kehitystä on tapahtunut: hihojen istuttaminen sujui jo kivuttomammin ja helmapäärmeestäkin tuli paljon siistimpi.


Sen edellisen mustan paidan kohtaloksi koitui jo muutaman käyttökerran jälkeen traaginen unohdus, kun paidan käyttäjä viskasi sen pyykkikoneeseen paperinenäliina taskussa.

Hetken mietin, jättäisinkö tähän yksilöön taskun ompelematta ihan varmuuden vuoksi. Mutta siinä se nyt on. Toivotaan parasta.

10. maaliskuuta 2018

Mekko vekkipääntiellä

Sitä mukaa kun vuorokauden valoisat tunnit lisääntyvät, alkaa wannabe-ompelijan pää kuhista mekkomalleja.

Ihan vielä ei olla kesäisten kukkamekkojen sesongissa, joten otin toteutukseen vanhan idean.


Suunnilleen vuosi sitten tuijottelin kahvipöydän yli kollegani kaunista, lohenpunaista mekkoa, jossa oli kivat, vinot laskosparit pääntiellä. 

On tämä vaarallinen harrastus. Heti kun näkee sievän mallin, lähtevät kaavoitusrattaat mielessä pyörimään. Katsele siinä sitten kohteliaasti kahviseuraa silmiin, kun katse hakeutuu koko ajan tämän miehustaan... Jossain vaiheessa on parempi pahoitella ja kertoa avoimesti ongelmastaan väärinkäsitysten välttämiseksi.


Lohenpunaisen sijasta löysin kankaaksi törkeän upeaa turkoosia puuvillasatiinia. Sain pakanlopun edullisesti, joten tätä ihanuutta riittää vielä toiseenkin projektiin. Mekkoon kului kangasta n. 1,3 metriä.


Kaavaa lähdin työstämään (taas kerran) Sew Many Dresses, Sew Little Time -kirjan perusyläosan pohjalta. Kokeilin simppeliä ratkaisua: siirsin rintamuotolaskoksen sojottamaan kohti venepääntietä ja jaoin sen kahtia. 

Testiversio kertoi, että vekeistä tulee tällä tavoin ihan riittävän syviä, joten optimoin lopulliseen kaavaan vain hieman laskosten sijaintia enkä lisännyt ylimääräistä väljyyttä lainkaan. Helmaksi valitsin tutun ja turvallisen A-linjan.


Semmottiis! Aika kiva, vai mitä? Siihen taas ohut puuvillatakki päälle, niin kyllä tässä uskaltaa toimiston kahvipöytään mennä.